Maailman ihanin polkupyörä?

Olen ihastunut polkupyörään! Tämä ei ole uusi ihastus, vaan vanhan ihastuksen voimistuminen ja uusiminen. Oma polkupyöräni täyttää tänä keväänä 11 vuotta. Pyörä on edelleen ihan hyvä, mutta ikä alkaa näkyä ja tuntua siinä. Samoin tarpeeni ovat ajan saatossa muuttuneet. Silmäni siis vilkuilevat uuden menopelin perään.

En halua hylätä vanhaa uskollista ratsuani, mutta tarpeeni pyörän suhteen on ajan saatossa myös muuttuneet. Vanha polkupyöräni on toki tukeva, mutta myös raskas rungoltaan. Se on ihana mummopyörä, jossa ajoasento on pysty ja takarenkaassa on helmasuoja estämässä hameen joutumista pinnojen väliin. Pyörässä on tukeva tarakka ja kolme vaihdetta. Oikein hyvä polkupyörä silloin, kun ajelee hiljaksiin kaupungissa, mutta tällä pyörällä ei ole mukavaa lähteä pyöräretkille tai yrittää ajaa kovaa. Nyt polkupyörät pyörivät mielessäni, kun olen huomannut parin vuoden aikana pyöräilyitoni laskeneen vanhan pyöräni raskauden ja korkeuden vuoksi. Polkupyörä on kuitenkin perheemme ensisijainen kulkuneuvo, joten pyörän toiminnallisuudella todella on väliä.

Olen iskenyt silmäni Pelagon Airisto Commuteriin, joka olisi oivallinen valinta niin kaupunkiajoon kuin vähänpidemmillekin retkille. Kun näin taas pitkästä aikaa kuvan tästä polkupyörästä, nousi silmiini kyynelet tunnekuohun seurauksena. Tämä olisi juuri täydellinen polkupyörä minulle. Olen vielä haaveilun tasolla, mutta vakaa aikomukseni on käydä vielä kevään aikana koeajamassa tämä kaunokainen!