Miniaskelin kohti minimalismia

Olen ollut kiinnostunut minimalismista nyt muutaman vuoden ajan. Suurin kimmoke tähän kiinnostukseen on kyllästyminen kotimme kaaokseen ja jatkuvaan kiireeseen ja stressiin. Tunnen nahoissani nyt mitä ruuhkavuosilla tarkoitetan, kun jongleeraan aikatauluilla työn, lasten ja kodinhoidon välillä ja vain haaveilen iltaisin urheilusta. Minä en pidä tästä jatkuvasta taistelusta velvollisuuksien, odotusten ja sen välillä mitä todella haluaisin tehdä. Sekainen ympäristö vaikuttaa voimakkaasti myös tuntemuksiini, enkä saa rentouduttua. Uskon, että minimalismista voisi olla tähän apua.

Minimalismi ei minulle tarkoita tyhjiä kaappeja ja askeettista patjaa tyhjän asunnon lattialla. Minulle minimalismi tarkoittaa sitä, että omaisuutta on juuri sen verran kuin itselle on tarpeen, ei yhtään enempää eikä vähempää. Tavarat palvelevat meitä, ei päinvastoin. Liitän minimalismiin myös ajatuksia rauhoittumisesta ja jätekuorman vähentämisestä. Kodin kaaosta olen yrittänyt taltuttaa siivoamaalla, KonMarilla, palkkaamalla siivoajan ja järjestämällä tavaroita yhä uuteen järjestykseen ja osoitamalla miehelle kasoja ja laatikoita, jotka joutavat kellariin. Tämä ei ole vielä toiminut. Nämä keinot ovat vain hetkellisiä helpotuksia kaaokseen, joka taas valtaa kodin ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Tavaraongelma onneksi ratkennee vähentämällä tavaroita. Ainakin näin toivon! Olen viime vuosian aikana vähentänyt niin suuren määrän tavaraa aina vaatteista huonekaluihin, että luulisi kodin jo ammottavan tyhjyyttään, mutta ehei, matkaa on vielä paljon kuljettavana.

Minimalismi ei kuitenkaan ole pelkkää tavaroista luopumista, se on keskittymistä siihen mikä on olennaista riisumalla pois turhia asioita ympäriltä. Arvokkainta kulutustavaraa elämässäni on aika. Haluan hallita aikaani paremmin, ja käyttää aikaani niihin asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä. Ja mikä tärkeintä haluan eroon jatkuvasta stressistä ja kiireen tunnusta. Olemme usein puhuneet puolisoni kanssa siitä, miten tämän hetkinen elämämme on kuin onnetonta räpiköintiä kohti seuraavaa päivää toivoen helpotusta kaaokseen ja kiireeseen. Mutta sitä helpotusta ei vaan näy. Liian usein työt ja velvollisuudet kaatuvat päälle. Meillä ei ole aikaa pysähtyä nauttimaan asioista, ei aikaa huolehtia itsestämme tavalla, jolla haluaisimme, ei aikaa antautua loputtomaan leikkiin lasten kanssa, ei aikaa nukkua kunnon yöunia. Tässä ei ole mitään järkeä.

Mitä sitten aion tehdä asian muuttamiseksi? Teen pieniä muutoksia kohti toimivampaa arkea ja toiminnan mukauttamista kohti prioriteettejani. Riisun hiljalleen pois stressitekijötä ja antaudun matkalle kohti sitä elämää, jota todella haluan elää. Aloitin helpoista asioista ja karsin turhaa omaisuutta. Muutto antoi tähän hyvän mahdollisuuden, kun kaikki tavarat täytyi kuitenkin kohdata. Päätimme luopua turhista tavaroista ja siivosimmekin jätesäkeittäin tavaraa pois sekä myntiin, lahjoituksina että roskiin. Vielä muuttolaatikoita purkaessa luovuimme muutamista asioista.

Tästä on hyvä jatkaa. Koska perheellisenä en voi laittaa elämäämme despoottimaisesti uusiksi vain omilla ehdoillani, aloitan pienesti ja henkilökohtaisesta omaisuudestani. Tavoitteenani on kompakti kapseli vatekaappi sekä kosmetiikkatuotteiden karsiminen, siitä jatkan sitten yhä pidemmälle kotimme syövereihin. Tavara ei ole kaikki kaikessa ja toivonkin saavani tällä matkalla muutoksia aikaan myös ainakin kulutuskäyttäytymisessä, ajankäytössä, ja stressitasossa.

Tulen avaamaan muutosprosessia ja askeleita kohti minimalistisempaa elämää täällä blogissani. Olet tervetullut seuraamaan matkaani kohti minimalistista elämäntapaa.