Miniaskelin kohti minimalismia: Minimalismi ja kuluttaminen
Yksi keskeisimpiä asioita minimalismissa on kuluttamisen vähentäminen. Minimalisti pyrkii paitsi luopumaan turhasta tavarasta myös pysäyttämään turhan tavaran virtaamisen kotiinsa. Helpoiten tämä tietenkin käy niin, ettei osta mitään. Olen omalla polullani vasta alussa, ja mittelen jatkuvasti oman materialistisuuteni ja minimalistisen toiveeni välillä.
Minulla on vahva visio siitä millaiselta toivon kotini ja vaatekaappinin näyttävän, kun minimalistinen projektini etenee. Kaipaan paljon tyhjiä tasoja, ja tilaa hengittää. Kuitenkin lattioilla on myös pehmeitä mattoja ja kukkia kauniissa vaaseissa, vaatekappini sisältää juuri tarpeellisen määrän korkealaatuisia vaatteita, joita on helppo yhdistellä toisiinsa. Minimalistisen kodin haaveessani lasten lattialle jättämät lelut ja tursuileva pyykkikori loistavat poissaolollaan, samoin kuin käsittelemättömien papereiden pino ja joka paikassa vaeltavat tietokoneet, puhelimet, padit ja niiden laturit. Yllättäen tässä haaveessa myös stressi ja kiire sekä päälle kaatuvat kotityöt loistavat poissaolollaan. Todellisuudessa meillä on tasoja, joilla on liikaa ihan muualle kuuluvia tavaroita ja kukat kuihtuvat vaaseihin, ennen kuin ehdin vaihtaa niiden vedet tai siivota kuihtuneet pois. Vaatekaapistani puuttuu sellaisia keskeisiä vaatekappaleita, jotka tekisivät kokonaisuudesta toimivan (esimerkiksi housut!).
Tavoittaakseni mielikuvan kamppailen luopumisen ja ostamisen tarpeen kanssa. Kyseenalaistan tarpeitani. Onko kyse todella tarpeesta vai halusta, mieliteosta? Onko tavoittelemani tyyli varmasti omani vai pyrinkö toteuttamaan jotakin minulle myytyä muottia? Mikä on paras mahdollinen vaihtoehto käsitellä tavarat, joista luovumme? Entä jos teen hutiostoksen? Onko minulla todellisuudessa varaa toivomaani tasoon vai tulevatko harkitsemani hankinnat horjuttamaan kokonaisbudjettiani. Jos säästän tai harkitsen vielä kuukauden tai pari saanko enää tätä samaa tuotetta? Kuinka paljon valliseva muoti muuttaa käsityksiäni tyylikkäästä? Kaipaanko todella näitä asioita vai täytänkö tavaralla jotain ihan muuta tarvetta? Nämä kysymykset ovat uuvuttavia ja vaikeita. Minä olen kuitenkin päättänyt hypätä ja korjata virheeni sitten jälkikäteen, jos sellaisen teen.
Budjetistani en ole valmis joustamaan kovinkaan paljon, sillä minulle on tärkeää saada osa tuloistani säästöön ja sijoituksiin kuukausittain – se tuo minulle tietyn laista mielenrauhaa tulevaisuuden suhteen. En myöskään halua tinkiä laadusta vain saadakseni jonkin tuotteen nopeammin. Jos arvokkaampi tuote ei enää säästettyäni ole saatavissa on kyseessä hyvintodennäköisesti muotituote, joka vanhenisi käytössä yhtä nopeasti. Panostan mielummin kestävään laatuun ja elän hetken ilman jotakin tavaraa. Ehkä silloin saan myös vastauksen tarvitsenko sitä todella. Kotiin en osta mitään sisustusesinettä ennen kuin koen tyhjentämisen olevan hallinnassa. Todellisuudessa me emme edes tarvitse mitään uutta. Jossain välissä haluan ehkä vaihtaa olohuoneen senkin kevyempään ja pienempään kaappiin. Kosmetiikkaa täydennän kuten ennenkin, eli vasta purkin tyhjentyessä.
Tänä syksynä olen kuitenkin yllätyksekseni päätynyt tekemään useampiakin hankintoja, kaikki vaatteita. Ostin housut, sillä yhdet housut on parempi kuin ei yksiäkään. Tottapuhuen toisetkin housut kyllä helpottaisi elämää ja toisivat vaatekaappiini hurjan monta uutta asukokonaisuutta. Ostin talvitakin, koska tarvitsin vahan parkani rinnalle myös astetta siistimmän kaverin. Ostin nahkakengät, koska edellinen minua 6 vuotta palvellut pari tuli lopullisesti tiensä päähän viime keväänä. Ostin mekon, koska halusin pukea jotain kaunista mieheni tämän syksyn ensimmäiseen ensi-iltaan. Tuota mekkoa en todellisuudessa olisi tarvinnut, mutta se ilostutti minua kovasti ja olen käyttänyt sitä ensi-illan jälkeen myös syntymäpäiväjuhlissani ja arkiseksi asustettuna toimistossakin. Erityisesti minua ilostutti se, että olin ihaillut tätä kyseistä mekkoa jo loppukesästä, ja löysin sen alennuksesta alle puoleen hintaan. Ostin toimistokäyttöön myös neulemekon, kun huomasin joka päivä kietoutuvani pitkään villatakkiini kuin mekkoon. Tämäkin mekko mene tarvittaessa myös juhliin, vaikka se selkeästi arkivaate onkin. Ostoslistalla on totta puhuen vielä lenkkarit, koska huomasin vanhojen lenkkareitteni kutistuneen (tai jalkani kasvaneen) sitten viime käytön – ehkä viime talvena varpaan ja jalkapöydän murtumat on vaikuttaneet jalan kokoon, sillä jo pidempään hyvin palvelleissa lenkkareissa osuu yht’äkkiä varpaat kärkeen.
Harjoittelu jatkuu. Olen kaikista vaateostoksista huolimatta kuitenkin iloinen siitä, että kotiin ei ole päätynyt yhtään heräteostosta koko syksyn aikana. Suunnitelmallisuus on jo askel oikeaan suuntaan. Ja kaikki ostokset on aikaa kestäviä ja juuri sitä mitä olin etsinyt (osaa tosiaan jo pidemmän aikaa). Ja olen oppinut sanomaan ”kiitos ei”, kun minulle tarjotaan tavaroita, joita en todellisuudessa tarvitse. Koskaan ei ole tullut tilannetta, jossa tavaran tarjoaja loukkaantuisi kohteliaasta kieltäytymisestä. Toisaalta olen oppinut tekemään kivoja uusia yhdistelmiä jo olemassa olevista vaateistani. Ja kolmanneksi, mikä on ehkä se tärkein huomio, kukaan muu kuin minä ei huomaa, jos käytän samaa asua toistuvasti. Muistaisitko itse mitä työkaverillasi oli päällä viime viikon tiistaina? En minäkään.
Kuva: Pixabay.