Miniaskelin kohti minimalismia: Yksi asia kerrallaan

Varpain jaloin

 

Minulle minimalismiin liittyy vahvasti myös ajatus yksinkertaistamisesta. Luovun hiljalleen turhista tavaroista säilyttääkseni olennaisen ja tehdäkseni elämästäni hieman yksinkertaisempaa. Vähemmän tavaraa tarkoittaa vähemmän siivottavaa, vähemmän pestävää pyykkiä, vähemmän säilytettävää, vähemmän huollettavaa... Yksinkertaistamisen seurauksena on helpompi valita vaatteet päälleen (kaapista, jossa on vain omia suosikkeja), kattaa pöytään lempiastiat (koska muita ei ole), siivota tavarat kaappiin (jossa on kaikelle hyvin tilaa) ja jumpata kotona (koska lattialla on tilaa ilman massiivista huonekalujen uudelleen järjestelyä).

Elämää voi kuitenkin yksinkertaistaa myös immateriaalisella tasolla. Eräs esimieheni oopperalla lausui minulle aikoinaan tähän astisen elämäni merkittävimmän ohjeen: "Tee vaan rauhassa yksi asia kerrallaan". Ohje liittyi esityksen aikana annettaviin iskuihin, jotka olivat hyvin lähellä toisiaan ja sisälsi myös huomautuksen siitä, että perättäin ne sekunnin sadasosatkin on, mutta olen hyödyntänyt tuota ohjetta elämässäni kaikkialla muuallakin. Joka kerta se näyttää taikansa ja vie minut läpi hankalista ja jopa mahdottomalta tuntuvista haasteista. Tee yksi asia kerrallaan. Minimalismia kohti matkatessani olen alkanut toteuttaa samaa ajatusta myös työelämän ulkopuolella yhä enemmän ja enemmän. Työssä saan enemmän aikaan, kun en anna sähköpostien ja pienten eteen tulevien asioiden keskeyttää flowtani. Vaapaapäivinä pyrin pitämään puhelimen äänettömällä vaikka koko päivän, jos vain mahdollista. Teen yhtä asiaa kerrallaan ja saan paljon enemmän aikaiseksi kuin multi taskaamalla.

Arvokkain omaisuutemme on meille annettu aika eikä sitä voi säästää. Voimme päättää itse miten sen kulutamme. Nykyinen elämä on täynnä aikavarkaita, jotka huijaavat meidät tuhlaamaan arvokkaintamme ilman, että itse edes huomaamme sitä. Puhelimeen kilahtelee viestejä ja sähköpostin ilmoitukset nousevat tietokoneen näytölle pitkin työpäivää. Etsiessä tietoa koneelta eksymme nopeasti raiteilta avatessamme useamman selainikkunan tai jäädessämme selaamaan Facebookin, Instagrammin tai Pinterestiin feediä. Olemme samanaikaisesti niin monessa paikassa muka tehokkana ja sosiaalisena, ettemme välttämättä ole läsnä enää missään. Mitä jos kääntäisitkin kaikki turhat ilmoitukset puhelimestasi pois? Hoida kaikki sähköpostit yhdellä kertaa ja laita ponnahdusikkunat ja hälytykset pois päältä (tai sulje koko sähköpostiohjelma!) siksi aikaa, kun teet muuta. Päätä etukäteen milloin käyt somekanavillasi ja kuinka kauan aiot siihen käyttää aikaa. Jätä puhelin kotiin, kun lähden lenkille. Ja kun eteesi tulee tyhjä hetki istuessasi bussissa, seuralaisesi käydessä vessassa, kun olette yhdessä kahvilla tai odottaessasi vuoroasi verikokeeseen, olipa tilanne mikä tahansa, ota tuo hetki vastaan lahjana sinulle. Älä kaiva esiin kännykkää ja avaa uusi appeja, vaan nauti siitä tyhjästä hetkestä ja tarkkaile ympäristöäsi näytön sijaan.

Kun mietit tai kirjoitat listaa siitä mitä haluaisit elämässäsi tehdä, kirjoitat listaasi tuskin some-kanavien selaamista tai kännykkäpelien pelaamista. Entäpä, jos kirjoittaisitkin listan siitä mitä teet, mihin aikaasi todellisuudessa käytät? Saisitko nimet elämäsi aikavarkaille? Minun elämäni aikavarkaita on some ja tv/suoratoistopalvelut sekä asioiden turha harmittelu ja odottaminen. Liian usein harmittelen tai jumitan jonkin typerän laitteen äärellä sen sijaan, että tekisin niitä asioita joita oikeasti haluan tehdä. Sitten ruikutan lisää, kun ei ole aikaa sille mikä olisi itselle tärkeää. Päätös ajankäytöstäni on kuitenkin minun. Minä päätän miten ajankäyttöni priorisoin. Jos karsin turhaa ruutuaikaa ja jahkailua pois päivistäni, jää minulle hieman enemmän aikaa esimerkiksi liikkumiseen, lukemiseen, lasten kanssa leikkimiseen, ajattelemiseen ja riittävään lepoon, vaikka yhä hoidankin työni ja kotityöt samalla tavalla kuten aiemminkin. Voin päättää vain tehdä kotityöt sen sijaan, että harmittelen ensin niiden tekemistä. Voin tehostaa työpäiviäni keskittymällä olennaiseen ja nauttia sitten kiireettömyydestä. Voin kävellä tai pyöräillä tapaamiseen, kun varaan kalenteristani aikaa myös matkoille paikasta toiseen. Illalla voin venytellä, tehdä jooga -harjoituksen tai lukea kirjaa sen sijaan, että aukaisisin television tai tietokoneen lasten mentyä nukkumaan. Voin painaa pääni tyynyyn sen sijaan, että istun zombina valittamassa olevani liian väsynyt.

Pienillä muutoksilla ruuhkavuosien keskelläkin voi siivota elämäänsä jo ikuisesti menetetyksi luulemaansa vapaa-aikaa. Tuo aika voi tulla pienemmissä pätkissä kuin joskus ennen tai ajankäytölle voi olla rajoitteita, mutta voin itse valita miten käytän tuon ajan parhaalla mahdollisella tavalla. Voin keskittyä asioihin, jotka tuovat lisäarvoa elämääni ja kieltäytyä antamasta pikkusormeani aikavarkaille. Kun keskityn yhteen asiaan kerrallaan, huomaan elämän avautuvan sarjana perättäisiä hetkiä, jotka tarjoavat minulle aina uusia mahdollisuuksia elää elämääni kuten parhaiten taidan. Tästä lähtien haluan tehdä yhden asian kerrallaan ja valita tietoisesti mitä asioita teen.

 

 

Kuva: Pixabay.

Kommentit

Nettanen

Hyvä teksti! Tunnistan täysin tuon, että some vie liikaa huomiota ja se on pois muilta asioilta. Olenkin suunnitellut varaavani jotkin tietyt ajat päivästä somelle ja muu aika olkoon "somevapaata". Jouluna olin sometauolla ja se teki myös hyvää. Tuollaisia taukoja voisi pitää useamminkin. :) Tosin sit taas, esim blogi on mulle itselleni tärkeä "harrastus", eli en haluaisi ottaa huonoa omaatuntoa siitä, että se vähän viekin aikaa. Mutta pitää löytää sopiva kohtuus tässä kaikessa. :)

iidis
Varpain jaloin

Kiitos :)

Mun mielestä mikään tietty toiminta ei itsessään ole vähemmän arvokasta kuin joku toinen, jos sen tekee tarkoituksellisesti vs. haahuilee vältellen ja tuhlaa huomaamatta aikaa. Mä oon omassa päässäni rajannut ”somessa roikkumisen” sellaiseksi päämäärättömäksi toiminnaksi ja blogi kuuluu mulla enemmänkin lokeroihin harrastukset ja kirjoittaminen :)

Kommentoi