Mitä sanoisin juuri ylioppilaaksi kirjoittaneelle itselleni?

Viikonloppuna juhlitaan taas kevään ylioppilaita. Omista ylioppilasjuhlistani on jo 16 vuotta. Vasta kirjoittaneena olin livennyt koulun penkiltä työelämään jo abivuonna ja olo ylioppilasjuhlassa tuntui jokseenkin tyhjältä. En osannut yhtyä ystävieni iloon. Mieleni oli jo muualla. Yht’äkkiä tuntui kuin asiat sellaisina kuin ne tunsin olivat lopussa ja uusi elämä, jota olin jo maistanut ja niin kovasti siitä nauttinut oli sekin jäänyt tauolle. Olin eksyksissä.

Näin jälkikäteen ajatellen, tuntemukseni tuskin olivat pohjimmiltaan kovinkaan poikkeukselliset. Valkolakin päähän painaminen on kaikille noin 12 vuoden koulutien päätös, jonka jälkeen jokainen nuori hyppää vielä tuntemattomaan maailmaan. Edessä on eri oppilaitosten pääsykokeet ja moniin kouluihin pääseminen on kovan kilpailun takana eivätkä ovet välttämättä aukea heti ensi yrittämällä. Ja toisaalta vaikka koulutie jatkuisikin heti, on opiskelu yliopistossa tai korkeakoulussa erilaista kuin lukiossa. Monella siintää mielessä myös toive omilleen muuttamisesta.

Jos nyt pääsisin juttelemaan nuoren itseni kanssa, haluaisin rohkaista häntä, itseäni. Ei haittaa, vaikka ei heti tiedä mitä elämällään haluaa tehdä. Se opiskelupaikka, jota hakee ei määritä koko tulevaisuutta ja toisaalta ei myöskään se opiskelupaikka johon ennemmin tai myöhemmin pääsee. Meillä on koko elämä aikaa opiskella ja oppia uutta, edes ne maisterinpaperit ei lopeta opiskelua, sillä alalla kuin alalla oppiminen jatkuu työtä tehdessä.

Kuuntele intuitiotasi

Rohkaisisin nuorta itseäni kuuntelemaan vahvasti omaa intuitiota kaikessa. On tärkeää oppia tunnistamaan omat toiveet ja halut kaikkien ympärillä olevien ystävällisten neuvojen keskeltä. Se ala, mikä neuvoa antavista aikuisista on järkevä valinta ei aina ole nuorelle se oikea. Maailma on jo nyt hyvin erilainen kuin 16 vuotta sitten. Jokaisen sukupolven on löydettävä ja annettava löytää omat reittinsä ja oma todellisuutensa. Meidän aikuisten todellisuus ei välttämättä ole enää se sama todellisuus sen paremmin opiskeluiden kuin työelämänkään maailmassa, johon nuori on suuntaamassa. Kuuntelemalla itseään löytää varmimmin ne asiat, jotka itsen on tarkoituskin löytää.

Kannustaisin itseäni pitämään puoleni kaikilla elämänalueilla. Jos jokin asia tai ihmissuhde ei tunnu hyvältä, on aika sanoa hyvästit. Yksikään ihminen ei mene lopullisesti rikki siitä jos lukioaikana alkanut parisuhde kariutuu. Sen sijaan paljon suurempaa vahinkoa voi saada aikaan itsessään, jos jää huonolta tuntuvaan ihmissuhteeseen vain siksi, ettei halua loukata toista jättämällä. Jos erossa vietetty aika on järestään miellyttävämpää kuin yhdessä vietetty aika, jos toisen läheisyydessä joutuu pienentämään itseään, on kaikkien etu lähteä suhteesta. Se ei tarkoita epäonnistumista.

Omasta itsestä huolehtiminen on vahvuutta. Mene täysillä niitä asioita kohti, joiden tekeminen saa sinut innostumaan. Harrasta sielusi kyllyydestä: laula, tanssi, roiku pää alaspäin, soita, leivo, lenkkeile, pyöräile niin kovaa, että korvissa suhisee ja mene merenrantaan aina kun siltä tuntuu. Tee asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Ympäröi itsesi ystävillä, joiden kanssa voit nauraa, itkeä, pelleillä ja puhua vakavasti, ihmisillä, joiden seurassa voit olla itsesi hehkuen kaikissa väreissäsi.

Saavutukset on vain elämän sivutuote

Ennen kaikkea neuvoisin itseäni elämään ilman suorituspaineita. Kun tekee asioita, jotka kiinnostavat, oikeat ovet alkavat avautua. Meillä kaikilla on elämämme aikana lukuisia ovia ja lukuisia reittejä valittavana. Takaisin ei voi kääntyä, mutta aina voi valita uudelleen. Kun kuuntelee itseään ja keskittyy itseä kiinnostaviin asioihin, on suurimmat mahdollisuudet löytää ja saada auki ne kiinnostavimmat ovet elämässään. Toisaalta on myös mahdollista, että se ovi, johon toistuvasti hakkaat päätäsi on yksinkertaisesti sinulle väärä.

Nauti matkasta. Vaikka etenisitkin kohti tiettyä päämäärää, on ensisijaisen tärkeää elää myös tässä hetkessä. Päämäärää voi myös vaihtaa lennosta, jos aiempi alkaa tuntua väärältä. Mielen muuttaminen ei tarkoita epäonnistumista. Matka kohti päämäärää ei useinkaan kulje suoraan, mutta mutkien kautta voi löytää jotain hyvin arvokasta. Ja päämärän saavutettuasi matka jatkuu yhä. Tärkeintä on nauttia matkasta. Nauti elämästä, sillä saavutukset on vain sen sivutuote.