Museohaaste: Amos Rex – Team Lab
Odotin kiihkeästi Amos Rexin valmistumista Lasipalatsiin ja vanhan linja-autoaseman alle. Tuntui ihanalta, että me saatiin uusi museo ihan kaupungin keskustaan. Ja ihanaa on sekin, että Lasipalatsi, johon liittyy niin paljon hyviä muistoja jo ihan lapsuudesta asti, saa arvoistansa toimintaa. Rakastan niitä Lasipalatsin katolla olevia vanhoja valomainoksia. Minusta on myös tosi virkistävää, että ympärillä olevien massiivistenrakennusten keskellä on myös tällainen matalampi yksilö. Ja en voi väittää etteikö Lasipalatsin funkkis-tyyli hivelisi silmääni enemmän kuin vaikka Forumin möhkäleinen usein mainoslakanoin peitetty lasikulma.
Odotukseni olivat Team Labin näyttelyn suhteen korkealla. Näyttelyä oli hehkutettu vähän joka puolella, mutta lukuisissa Instagramissa näkemissäni kuvissa homma vaikutti vähän yli arvostetulta ja suhruiselta, mikä sai minut huolestumaan iitä pettyisinkö kuitenkin korkeinen odotuksineni. Päätin kuitenkin olla avoimin mielin ja sain kaverikseni sen parhaan mahdollisen, eli oman rakkaan aviomieheni. Menimme näytelyyn keskellä viikkoa ja pian ovien aukeamisen jälkeen välttääksemme pitkät jonot ja tungoksen. Meillä kävikin hyvä tuuri eikä meidän tarvinnut jonottaa kovin pitkään. Väkeä näyttelyssä silti riitti, kun paikalla oli muutamia koululaisryhmiäkin. Minusta on ollut ihastuttavaa seurata Amos Rexin ovelta luikertelevaa jonoa, joka piti pintansa viikkotolkulla. On mahtavaa, että ihmisiä kiinnostaa taidenäyttely noin paljon!
Team Labin näyttely käsitti neljä teosta. Ensimmäinen aaltoileva teos jäi minun osaltani riehuvan koululaisryhmän jalkoihin. En osannut löytää rauhaa aalloista metelöivän ja juoksentelevan ryhmän ollesa paikalla, joten jatkoin matkaa. Myöhemmin mieheni kertoi metelöivän ryhmän häipyneen pian jälkeeni, jolloin teos oli päässyt oikeuksiinsa ja ollut hyvinkin meditatiivinen. Minä ihastuin palavasti interaktiiviseen ekosysteemiteokseen. Ei liene yllätys, että ihminen, jonka lapsuuden toiveammatti oli keijukainen, ihastuu täysin askeleista ja käden kosketuksista kasvaviin kukkiin. Läiskäisin muutaman perhosenkin väriroiskeiksi, mutta jotenkin kukkien kasvattaminen tuntui minusta läiskintää paremmalta puuhalta. Kävin myös värittämässä oman liskoni ekosysteemiin. Innostuin hieman ja tein liskostani liukuvärjätyn, koska käytössä olevat liidut sallivat värien sekoittamisen. Olisin saanut oman väritystyöni mukaanikin, mutta en tajunnut sitä ottaa, kun odotin niin innoissani oman liskoni ilmestymistä seinälle. Olisin voinut viettää aikaa loputtomiin ekosysteemin parissa, mutta jatkoimme katsomaan seuraaviakin teoksia.
Pyörre aiheutti minussa pahaa oloa. Musta kaiken imevä tyhjyys alkoi ahdistaa. Mieheni koki teoksen rauhoittavana, mutt aminusta se painoi päälle kuin masennus tai kaiken syövä musta aukko. Poistuimmekin tilasta pian neljännen teoksen pariin. Neljäs teos erosi muista jallisen rajallisuutensa osalta. Muita pienempään tilaan otettiin kerrallaan vain rajattu määrä yleisöä seuraamaan teosta, johon liittyi liikkuvan kuvan lisäksi myös voimakas äänimaailma. Kokemus oli kokonaisvaltainen ja vaikuttava.
Pidin näyttelystä kokonaisuutena hyvin paljon ja Amos Rexin tilat olivat mukavat ja helpot käyttää. Huomasin joillakin museovierailla olevan ongelmia säilytyskaappien koodilukituksen kanssa, mutta itse en kokenut sitä ongelmalliseksi – systeemi on sama kuin esimerkiksi Sinebrychoffin taidemuseon kellarikerroksen kaapeissa. Kenelle suosittelisin Team Labin näyttelyä? Ihan kaikille, joskin omat rajoitukset esim, ääni tai valo herkkyys kannattaa ottaa huomioon etenkin neljännen teoksen kohdalla. Äitini lupasi jo viedä minun lapseni näyttelyyn, mutta jollei hän sitä tekisi tekisin sen itse. Suosittelen silti myös vanhemmille ilman lapsia tehtyä reissua, jolloin voi ihan omassa rauhassa keskittyä vaikkapa siihen värittämiseen. Team Labin näyttely on nähtävissä Amos Rexissä 6.1.2019 asti.
Omalla vierailullani kännykkäkamera pysyi visusti laukussa. Monet asiat ovat omasta mielestäni parhaita häiriöttömän läsnäolon kautta koettuina. Ja eipä minun kännykkäkamerallani tai heikoilla kuvaajan taidoillani olisi näyttelystä edustavia kuvia saanutkaan.
Kuva on lainattu Amos Rexin nettisivuilta täältä.