Museohaaste: Hakasalmen huvila – Suruton kaupunki

_media_tmp_nakoala_kansallismuseon_tornista_lanteen.jpeg

Suloinen empiretyylinen vaaleanpunainen talo Musiikkitalon ja Finlandia-talon välissä on Hakasalmen huvila, joka on osa Helsingin kaupunginmuseota. Olen kävellyt sen ohi lukemattomat kerrat ja ihastelut sen kauneutta, mutta vasta tänä syksynä astuin sisään. Olin jo alkusyksystä kiinnittänyt huomioni art deco -tyylisiin mainoksiin, joista minulle selvisi Hakasalmen huvilan uusimman näyttelyn aihe 1920-luvun Helsinki. Siinäpä näyttely ihan minun makuuni!

Museovierailulle sain seuraksi rakkaan mieheni. Odotimme valokuvia, infotauluja ja ehkä joitakin julisteita, mutta näyttely oli paljon enemmän. Näytelyn punaisena lankana oli heti näyttelyn alkuun esiteltyjen henkilöiden näkökulmat kaupunkiin. Henkilöinä oli nuori nykyaikainen opiskelija, työläismies, menestynyt liikemies, leskirouva ja koulupoika. Kehittyvän ja nousukautta elävän kaupungin (ja koko Suomen) kiillotetun kuoren alla kyti kuitenkin yhä sisällissodan arvet ja kansa oli yhä moninpaikoin jakautunut kahtia. Tämä tuodaan esiin myös näyttelyssä, kun asioita tarkastellaan eri hahmojen näkökulmista. Tekstit oli kirjoitettu 20-luvun tyyliin ja vierailija sai avukseen sanaston, josta saattoi tarkistaa vieraiden ilmausten kuten onduleeraus tai silkkikombineesi*) merkityksiä. Ilahduin näyttelyn hahmoille luoduista leikekirjoista, joissa tutustuttiin hieman syvemmin johonkin tiettyyn aiheeseen ja nautin kovasti näyttelyn laajuudesta. Olisin voinut viettää loputtomasti aikaa tutustuen eri aspekteihin ja yksityiskohtiin.

Jo näyttelyn puolivälissä totesimme, että 20-luvun ideaaleissa ja estetiikassa on paljon samaa kuin nykypäivässä, esimerkiksi kotimaisten tuotteiden ja työn arvostus, liikunnan painotus terveydessä tai sisustuksen estetiikka ja orientalismi. Näyttelyn aikana huokaisin kerran jos toisenkin (ja kymmenennnenkin) ihastuksesta. Olimme varanneet näyttelyyn tutustumiseen reilun tunnin, mutta aika tuntui loppuvan kesken. Näyttelystä poistuessamme olimme yhtä mieltä siitä, että tänne on tultava vielä uudestaan. Totesimme myös että lähipiirissämme on monta henkilöä, joille meidän pitää muistaa suositella tätä näyttelyä. Suosittelen näyttelyä varauksetta kenelle tahansa jonka sydän sykähtää vanhoille esineille, art deco -tyylille, menneiden vuosikymmenien havinalle ja valokuville tai salakapakoille ja kaikille, jotka ovat kiinnostuneita kaupunkihistoriasta.

*onduleeraus, ondulointi = lainemaiset kiharat, silkkikombineesi = silkkinen kokoalushame

Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, näköala länteen yli Töölön kansallismuseon tornista vuodelta 1923, kuvaaja tuntematon.

Kulttuuri Suosittelen