Museohaaste: Luonnontieteellinen museo

luomus1.jpg

luomus2.jpg

luomus3.jpg

Ensimmäiseksi museohaasteen museoksi valikoitui Luonnontieteellinen museo Pohjoisella Rautatiekadulla Etu-Töölössä. Minulla on paljon muistoja Luonnontieteelliseen museoon liittyen ja vain silmäni sulkemalla saan mieleeni kuvan aulan täytetystä elefantista. Muistan myös miten jännittävää oli lapsen anähdä museossa kaksipäinen vasikka. Itseasiassa siitä vasikasta on tullut aikaa kestävä juttu minun ja siskojeni kesken, sillä ensimmäinen kommentti siskoiltani käyntiini luonnontieteellisessä museossa liittyen oli: ”oliko se vasikka siellä vielä?” Ilmeisesti voimme kasvaa tahoillamme enemmän ja vähemmän aikuisiksi, mutta yhdessä olemme samanlaisia kuin aina ennenkin. Omien lapsuusmuistojeni innoittamana otin museoon mukaan molemmat lapseni.

Luonnontieteellinen museo on loistava paikka vierailla lasten kanssa. Nähtävää riittää vaikka kuinka ja paljon ja museosta saa paljon irti ihan vain katselemallakin, joskin luettavat infotekstit tuovat kokemukseen lisäsyvyyttää. Kuopukseni on varsin menevää sorttia, mikä väritti tätä museokokemusta hyvin paljon. Koska hän oli vieraillut museossa aiemminkin, oli meillä melkoinen tahti päällä. Poika viiletti huoneest atoiseen ja etsi suosikkejaan. Minä juoksin perässä ja esikoinen unohtui pariinkin kertaan lukemaan tietolaatikkoja ja joutui sitten etsimään minua ja pikkuveljeään. Onneksi 13-vuotiaalle ei tuollaisessa tilanteessa tule hätää, vaan poika vain kiiruhti hieman eteenpäin saavuttaakseen meidät. Todellisuudessa olin jopa hieman kateellinen esikoiselle, joka ehti vähän lukeakin. Itse luin vain muutamia pikkupätkiä sieltä täältä ja totesin, että pienen pyörremyrskyn kanssa en saisi tästä haluamaani museokokemusta. Päätin luovuttaa omista ideaaleistani ja taipua lasten tahtiin.

Näin pikakelauksellakin museo oli lähes yhtä vaikuttava kuin omassa lapsuudessani. Elefantti tervehti meitä aulassa, kuten aina ennenkin. Alakerrasa tutkimme luita ja luurankoja. Seuraavasa kerroksessa tutustuimm eelämänsyntyyn ja dinosauruksiin sekä Suomen luontoon. Suurennokset kodin kutsumattomista vierailijoista sai ihoni kutisemaan, ja vielä tätä kirjoittaessakin huomaan yllättävää tarvetta rapsutella itseäni. Yläkerrassa oli tietoa itse rakennuksesta ja sen historiasta. Parvelta näki myös dinosaurussaliin, mikä helpotti hahmottamaan isoja liskoja ja näkemään myös katossa liitelevät lentoliskot.

Pohjakerroksesta löytyi vielä pieni museokauppa ja kahvila. Museokaupassa ihastuimme laulaviin lintupehmoleluihin, mutta jätimme tällä kertaa ostokset sikseen. Päätin lähteä museoon vielä erikseen ihan ilman seuralaisia, jotta voisin rauhassa tutustua kaikkeen minua kiinostavaan. Museokortin omistavalle vierailu Luonnontieteellisessä museossa on helppoa ja halutessa voi hyvin käydä tutustumassa vaikka vain yhteenkin osioon kerrallaan. Niitä, joilla ei ole museokorttia ilahduttaa varmasti tieto siitä, että kuukauden ensimmäisenä perjantaina museoon on ilmainen sisäänpääsy kello 13-16.

Niin ja se kaksipäinen vasikka – se löytyi yhä parvelta.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *