Museohaaste: Lasten kaupunki

lasten-kaupungin-mummolan-keittio-1000x667.jpg

Kuopuksella on koko syksyn ollut yksi päivä viikossa vapaata päiväkodista. Päätimme jo viime keväänä pitää lapsella vapaapäiviä aina jos se töittemme puolesta on mahdollista järjestää. Olemme pitäneet kovasti tästä järjestelystä. Saamme viettää aikaa lapsen kanssa enemmän ja toisaalta vapaapäivät näky myös päiväjoitomaksuissa. Usein vapaapäivät on sellaisia tavallisia päiviä, jolloin hoidetaan asioita pienen apulaisen kanssa tai käydään puistossa. Eräänä tällaisena vapaapäivänä suuntasimme Lasten kaupunkiin, josta olimme kuulleet paljon hyvää ystäviltämme.

Lasten kaupunki on Helsingin kaupunginmuseon ylläpitämä lapsille suunnattu museo, jossa matkataan läpi historian ja tutustutaan entisaikojen elämään aina 1700-luvulta lähtien. Kierroksemme alussa istuimme suutarin pajaan valmistamaan kenkiä ja lastasimme laivaa. Sitten tutkimme erilasia ruokatarvikkeita sekatavarakaupassa ja esitimme nukkenäytelmiä teatterissa. Yläkerrassa lapsi hyppäsi opettajan paikalle ja piti meille vanhemmille tiukan oppitunnin. Mummolassa lapsi tutki kirjahyllyn sisältöä ja katsoi telkkarista pätkää villahousuista.

Kun nälkä alkoi painaa, siirryimme alakerran kahvilaan kaakaolle. Museossa riitti nähtävää ja koettavaa. Ja mikä parasta, tässä museossa kaikkeen saa koskea! Jo pukiessamme ulkovaatteita kuopus kysyi voisimmeko tulla tänne toistekin. Tottakai!

Lastenkaupunki on Senaatintorin kulmalla vanhassa Sederholmin talossa. Opimme, että talo valmistui jo 1757 ja on tätä nykyä Helsingin vanhin talo. Talosta löytyikin viehättäviä yksityiskohtia vuosien kerrostumista, jotka oli jätetty näkyviin restaurointien yhteydessä. Lasten kaupunkia voin suositella varauksetta kaikille lapsiperheille esimerkiki joulun välipäivien mukavaksi tekemiseksi. Museossa käyminen on hauskaa yhdessä olemista ja sisäänpääsy on maksuton.

Kuva: Lasten kaupungin mummolan keittiö, kuva on lainattu Lasten kaupungin nettisivuilta täältä.

Perhe Lasten tyyli Suosittelen

Joululaulukalenteri: 21. luukku

Yksi parhaista asioista joululauluissa on mun mielestä se, miten niiden mukana pääsee matkustamaan ajassa jonnekin menneisyyteen. Winter Wonderland on peräisin vuodelta 1934, mutta sen sanoitus kertoo vielä vanhemmasta ajasta. Minusta tuntuukin, että Amerikassa on tehty parhaimmat joululaulut nimenomaan 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Monien ajalta elämään jääneiden laulujen tunnelma tuntuu tuovan juuri sopivan rennon, mutta silti lämpimän juhlavan joulutunnelman. Winter Wonderland sanat ei mainitse kertaakaan joulua, vaan siinä kuvaillaan kävelyä talvisessa maisemassa. Muistelin, että jossain olin kuullut kerrottavan, että laulussa mainittava Parson Brown olisi joskus ollut yleisnimitys kiertävälle papille (vähän kuin meillä Suomessa on jokamiestä kuvaava Matti Meikäläinen). Laulussa rakastunut pariskunta rakentaa niitylle lumiukon, joka saa toimia vihkijänä talvisen taivaan alla. Kuulemani mukaan kaikissa kylissä ei ollut omaa pappia, joten ihmiset odottivat kiertävää pappia saapuvaksi, jotta kihlautuneet pääsisivät avioitumaan ja lapset voitaisiin kastaa jne. Siitä siis kertosäkeen sanat:

In the meadow we can build a snowman
Then pretend that he is Parson Brown
He’ll say, Are you married?
We’ll say, No man
But you can do the job
When you’re in town

 

Joululaulukalenteri 2017:

21. luukku

Kulttuuri Musiikki