5+1 syytä käyttää palashampoota

Viime kevään zero waste -haasteen aikana vaihdoin kasvoputsarini palamuotoiseen ja pohdin myös shampoon vaihtamista palashampooseen. Totta puhuen olin hyvin skeptinen palashampoon toimivuudesta omiin hiuksiini. Minulla on luonnonkiharat kuivuuteen taipuvaiset hiukset, joiden hoitoon olen saanut etsimällä etsiä sopivia tuotteita. En uskonut voivani löytää hiuksilleni riittävän kosteuttavaa tuotetta. Olin myös lukenut kauhutarinoita siitä, että palashampooseen siirtyessä hiuksista saattaisi alkuun tulla tahmaiset ja likaisen näköiset, mikä ei kuulostanut kovinkaan rohkaisevalta.

img_0812.jpg

Toukokuun alussa luottotuotteeni loppuivat ja päätin ajan olevan oikea palashampoon kokeilemiselle. Astelin päättäväisesti Turun Ruohonjuureen ja aloin tutkimaan hyllyssä olevia tuotteita. Ystävällinen myyjä auttoi minua lopulta tuotteiden valinnassa ja kertoi auliisti myös omista kokemuksistaan palashampoon käytöstä. Valitsi myyjän suosituksesta eestiläisen Nurmen avocadoöljy shampoopalan, jonka luvattiin olevan kostetuttava ja sopivan hyvin tummille hiuksille. Hoitoainetta korvaamaan valitsin suomalaisen Flown kanerva hiushuuhteen, joka sopii erityisesti kuivalle ja herkälle päänahalle. Molemmat tuotteet ovat vegaanisia. Sunnatessani ensimmäiselle hiustenpesulle shampoopalani kanssa, olin edelleen hieman epäileväinen, mutta innokas kokeilemaan uutta. Kokeilu todella kannatti!

Shampoopalaani säilytän metallisessa pastillirasiassa, jollaisessa säilytän myös kasvoputsaripalaani. Käytön jälkeen jätän shampoon kuivumaan ilmavasti rasian reunalle. Palan kuivutta täysin suljen sen rasiaan. Säilytän shampoopalaani rasiassa kylpyhuoneen kaapissa ja nautin siitä, miten suihku on tyhjentynyt puteleista. Kesän aikana myös mieheni ja poikani ovat kokeilleet palashampoota ja siirtyneet palan käyttöön. Jopa vastikään neljä vuotta täyttänyt kuopus on ihastunut palan käyttöön ja hieroo palaa mielellään itse päähänsä, vaikka aiemmin on vältellyt hiustenpesua. Kesän matkoillap alaa on ollut helppo kuljettaa mukana omassa rasiassaan ja hiustenpesu onnistui huoletta myös mökillä, jossa ei ole juoksevaa vettä. Shampoot huuhtelin likakaivoon, mutta kävin sukeltamassa etikkahuuhde vielä päässäni. Jos laukussa ei ole tilaa syntyy matkakoko helposti leikkaamalla pala pienemmöksi, jolloin samassa rasiassa saa kuljetettua kasvoputsarin, shampoon ja suihkusaippuan (eikä niitä tarvitse edes laittaa lennolla siihen 1 litran pussiin). Nyt elokuussa kävin ostamassa uudet tuotteet loppuneiden tilalle. Palan saa helposti käytettyä loppuun aina viimeistä hitusta myöten, kun jämän liettää vedellä kiinni uuteen palaan.

5+1 syytä miksi jatkan palashampoon ja etikkahuuhteen käyttöä

1. Pala on todella helppo käyttää. Hieron shampoopalaa hiusten kastelun jälkeen suoraan joka puolelle päätä aina osio kerrallaan ja sitten vaahdotan hiukset. Vahto on runsas ja pehmeä. En erikseen vahdota tai saippuoi hiusteni latvoja, vaan ne peseytyvät riittävästi runsaan vaahdon valuessa niihin. Hiuksia pestessä vaahdotan ja huuhtelen hiukset kahdesti.

2. Etikkahuuhtelu todella toimii. Käytän jokaisen pesun yhteydessä etikkahuuhtelua, jonka laimennan pakkauksen ohjeen mukaan vanhaan hoitoainepulloon (200ml). Pullon kautta huuhde on helppo levittää hiuksiin. Olen kokeillut kertaalleen myös omenaviinietikan käyttöä huuhteena, mikä toimi hyvin sekin, mutta olen toistaiseksi ollut hyvin kiintynyt nyt käyttämääni Flown kanervaiseen huuhteeseen. Ennen huuhteen käyttöä huuhtelen hiukset huolellisesti ja kuivaan kevyesti pyyhkeeseen. Levitän huuhteen ensin päänahkaan ja sitten pituuksiin ja vielä erikseen latvoihin. Kiharat hiukset on selvitettävä märkinä ja kampaankin hiukseni huuhteen käytön yhteydessä suihkussa puisella kammalla. Hiuksiin ei tule pesun aikana juurikaan takkuja ja kampa liukuu helposti hiusissa niitä repimättä. Kampaamisen jälkeen levitän vielä loput huuhteesta hiuksiini. Lopuksi huuhtelen hiukset kevyesti kylmällä vedellä. Pesun jälkeen hiukset tuoksuvat kevyesti etikalta, mutta kuivuttuaan ne ovat hajuttomat.

3. Hiukseni ovat pehmeät ja tuntuvat terveemmiltä kuin aikoihin! Etikkahuuhde saa hiukset myös kiiltämään kauniisti. Pelkäämästäni lähmäisyydestä tai tahmeudesta ei ole tietoakaan. Siirtyminen palashampooseen on käynyt täysin kivuitta. Sattumalta löysin itselleni juuri sopivat tuotteet heti ensimmäisellä kokeilulla. Kaiken kukkuraksi olen saanut venytettyä hiusten pesuväliä niin, että pesen hiukset vain 1-2 kertaa viikossa.

4. Pörröisyys on vähentynyt huomattavasti. Olen taistellut kiharoitteni pörröisyyden kanssa niin kauan kuin muistan. Palashampooseen ja etikkahuuhteeseen siirtymisen jälkeen hiukseni ovat alkaneet kihartua vielä aiempaa enemmän ja tasaisemmin ihan tyvestä lähtien eikä pörröisyys enää vaivaa kuten aiemmin. Viittaisiko tämä jopa aiempaa parempaan kosteutukseen?

5. Lompakko kiittää. Palashampoo ja etikkahuuhde ovat kestäneet käytössäni reilut 3kk ja hinta ei päätä huimaa. Shampoopalan ja hiushuuhteen saa suurin piirtein samaan hintaan, mitä ennen maksoin pelkästä shampoosta tai hoitoaineesta. Hintaa hiustenhoidolle tulisi varmasti vielä vähemmän, jos siirtyisi käyttämään hiusten huuhtelussa etikkahuuhteen sijaan omenaviinietikkaa.

+ 1. Kulutan hiustenpesun aikana vettä huomattavasti vähemmän kuin ennen. Olen aina nauttinut pitkistä suihkuista ja viime vuosina olen tuntenut tuosta tavastani huonoa omatuntoa sen kuluttavuuden vuoksi. Palashampooseen vaihtamisen jälkeen olen oppinut luonnollisesti sulkemaan hanan aina saippuoinnin ajaksi. Myös se, ettei etikkaa tarvitse huuhtoa juurikaan pois on vähentänyt käyttämäni veden määrää.

Tässä vielä Flow kosmetiikan opasvideo palashampoon käyttöön, josta koin olevan itselleni hyötyä palaan tutustuessa.

Huom! Postauksessa esitetyt mielipiteet ovat omiani. Olen ostanut tekstissä mainitut tuotteet itse, eikä minulle makseta tästä postauksesta.

Kauneus Hiukset Testit Vastuullisuus

Irti sokerihiirenloukusta

dark-brown-milk-candy.jpg

Päätin jo keväällä, että aloitan heinäkuun puolessa välissä vuoden mittaisen ihmiskokeen itselläni. Päätin jättää valkoisen sokerin kokonaan pois ruokavaliostani. Taustana tähän päätökseen on haluni testata miten paljon sokerin pois jättäminen vaikuttaa mm. ihoni kuntoon ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiini. Toisaalta huomasin olevani jälleen kerran sokerikierteessä, jossa makeita herkkuja tekee mieli päivittäin. Koska tiesin, etten rytinällä aloittamalla pystyisi sietämään ensimmäisten viikkojen mielitekoja, asetin aloituspäivän toukokuussa kahden kukauden päähän, jolloin kesälomaakin olisi jäljellä enää vain muutama viikko.

Valmistauduin sokerittomuuteen jo kesäkuun alusta alkaen olemalla ensin karkkilakossa ja laajentamalla sitten juhannuksen jälkeen lakkoilun koskemaan myös keksejä ja leivonnaisia. Pariisissa söin kyllä herkkuja aina kun teki mieli, mutta karkkilakko oli tehnt tehtävänsä eikä mieliteot enää kohdistuneet samalla tavalla sokeriherkkuihin kuin keväällä. Mökkiviikon aikana söin hyvällä ruokahalulla lettuja ja maistelin toki suklaata ja lakritsaakin, kun niitä oli saatavilla. Mökiltä palattuani aloitin sitten sokerittomuuden. Olen tehnyt muutamia myönnytyksiä heinäkuun ajan: Olen syönyt riisimuroja, kauraleipää ja käyttänyt toisinaan ketsuppia tai kaupan valmista salsaa – näissä kaikissa on sokeria. Elokuun myötä arkeen ja kaupunkiin palattuamme, olen hiljalleen tiukentanut linjaa.

Mitä tämän ensimmäisen kuukauden aikana on sitten ehtinyt tapahtua? Ihoni oli suoraan sanottuna kamalassa kunnossa, kun palasin mökiltä. Kasvoissani oli näppyjä ja minulle tyypillinen pintakuivuus vaivasi kovasti. Lisäksi olin todella turvoksissa. Toki helteellä on näihin molempiin vaikutusta kuumuus turvottaa ja hikoilu voi edesauttaa näppylöiden syntymistä ja aurinko kuivattaa ihoa. Kuuakuden aikana kasvojeni näppylätilanne on kuitenkin helpottanut huomattavasti, turvotus on vähentynyt ja ihoni ei ole aivan yhtä kuiva. Vaivat eivät ole siis täysin kadonneet, mutta helpottaneet kyllä huomattavasti. Huomaan olevani hieman energisempi kuin aiemmin ja sokeriin kohdistuvat mieliteot ovat niin harvinaisia, että voisi sanoa niiden jopa poistuneen kokonaan. Marjat ja hedelmät maistuvat aiempaa makeammille ja huomaan eri tavalla makeuden kaikessa muussakin ruoassa.

Olen syönyt muutaman kerran ilman valkoista sokeria valmistettuja jälkiruokia, mutta olen tietoisesti välttänyt ottamasta jälkiruokaa osaksi jokapäiväistä ruokailua. Makeat herkut, vaikka sokerittomanakin, kuluvat vain erityistilanteisiin. En halua käyttää keinotekoisia makeutusaineita, joten olen korvannut tarvittaessa sokerin ruoanlaitossa kookossokerilla, vaahterasiirapilla tai hunajalla. Pyrin kuitenkin pitämään myös näiden korvaavien makeutusaineiden käytön mahdollisimman vähäisenä.

Sokerista kieltäytyminen alkaa tulla jo selkärangasta. Yllätyin itsekin, kun huomasin jo kieltäytyväni minulle tarjotusta suklaa-lakritsakuulasta ennen kuin ehdin edes ajatella asiaa. Tässä kohtaa lienee hyvä tarkentaa, että suklaa-laku on yksi suurimmista herkuistani. Oloni on hyvä ja huomaan kaipaavani muutenkin yhä terveellisempää ruokaa (kesälomalla emme suinkaan ole syöneet vain terveysruokaa). Totesin kukkeimman kesän olevan loistava aika aloittaa sokerittomuus, koska kaikkialla on tarjolla mitä herkullisempia satokauden antimia. Olen todella tyytyväinen tilanteeseen ja odotan mielenkiinnolla mitä muita muutoksia sokerittomuus tuo mukanaan pidempään jatkuessaan.

 

 

Kuva: Pexels.

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Terveys