Voimauttavaa unelmointia

unelmoija.jpeg

Kirjoitin jo viime syksynä unelmakodistani. Ajatukset ja mielikuvitus tuntuvat jatkuvasti palaavan omaan kotiin. Siis kotiin, jonka omistan ihan itse mieheni kanssa. Hiljalleen kuva unelmakodista on tullut mielessäni yhä elävämmäksi ja pystyn näkemään itseni palaamassa töistä tuohon kotiin ja elämään elämäämme oman rakkaan perheeni kanssa. Tästä on tullut yksi lempiunelmistani ja haluan jakaa sen kannassanne.

Kun astun sisään näen eteisen, jossa on siniseksi maalattu sisäovi ja lattiassa kuvioidut marokkolaiset sementtilaatat. Riisun takkini naulakkoon ja laitan kenkäni telineeseen. Huivini laita 50-luvun liinavaatekaappiin, jossa säilytämme asusteita. Käyn kylpyhuoneessa pesemässä käteni, kuten aina sisään tullessani. Samalla laitan treenivaatteeni suoraan pesukoneeseen pyörimään. Kylpyhuoneen seinät ovat valkoista laattaa ja lattialla on harmaa laatoitus kuusikulmaisilla laatoilla. Pesualtaan alla on kaapit ja taso jatkuu peittämään myös pyykkikoneen päälisen. Suihkukin hohtaa puhtaana, koska päivän aikana siivoaja on käynyt tekemässä taikojaan, kuten aina joka toinen viikko.

Vien laukkuni makuuhuoneeseen, jossa vaihdan myös vaatteet. Kuten muuallakin asuin huoneissa, makuuhuoneessa on vaaleaksi maalattu lautalattia ja seinillä Birger Kaipiaisen sini-musta Kiurujen yö -tapetti, jota vasten valkoinen sängynpääty ja ihana päiväpeittomme erottuvat kauniisti. Huokaan ihastuksesta, miten kaunis koti meillä onkaan. Huoneessa on syvät ikkunalaudat ja valo tulvii sisään. Pysähdyn hetkeksi ihailemaan ikkunoista avautuvaa maisemaa Töölön kattojen ylle. Rakastan tätä kaupunginosaa. Työvaatteet ripustan niille varattuun tankoon.

Kävelen keittiöön valmistelemaan päivällistä. Meillä on yksinkertainen ja moderni avokeittiö, jossa on kevyitä viittauksia 50-lukulaisiin keittiöihin sävymaailman ja lankavetimien muodossa. Yläkaappien tarve on minimoitu, joten keittiö sulautuu kauniisti osaksi olohuonetta, jossa siro harmaa sohva ja vintage sohvapöytä on saaneet kaverikseen kaksi lepakkotuolia, string-kirjahyllyn ja 50-luvun senkin. Valmistaessani ruokaa esikoinen saapuu basenjimme Padmen kanssa iltapäivälenkiltä kotiin ja tervehtii minua ovelta, myös mies ja kuopus saapuvat kotiin.

Lapset leikkivät suuressa ja valoisassa lastenhuoneessa sillä välin, kun me aikuiset vaihdamme päivän kuulumisia ruokaa laittaessamme. Olen innostunut työstäni ja uusista mahdollisuuksista. Puolisoni on innoissaan minun menestyksestäni. Istumme koko perhe syömään suuren vanhasta ovesta tehdyn ruokapöytämme ääreen mustille pinnatuoleille. Päivällisen aikana juttelemme koko perheen kesken päivän kuulumisista ja mieltämme polttavista aiheista. Siivottuamme pöydän laitamme astianpesukoneen pyörimään. Esikoinen tekee läksyt työpöytänsä ääressä ja minä istun kuopuksen kanssa sylityksin lukemaan kirjaa. Lukiessa rapsutan vieressä pötköttävää Padmea. Mies suutelee minua lähtiessään illan näytökseen.

Lapset leikkivät yhdessä ja minä venyttelen olohuoneen matolla. Iltapalaksi leivomme lasten kanssa yhdessä omenapaistosta. Kuopus nukahtaa levollisena omaan sänkyynsä ja vietän hetken esikoisen kanssa kahdestaan ennen kuin lähden ulkoiluttaamaan Padmea. Esikoinen käy vuoteeseen ja minä ruokin Padmen. Käyn lukemaan omaan sänkyyn ja Padmekin käpertyy omalle pedilleen. Nautin suunnattoman paljon hyvästä patjasta ja puhtaista lakanoista muhkeiden peittojen ja tyynyjen päällä. Kun mies tulee töistä kotiin, juttelemme illan esityksestä ja yhteisistä suunnitelmistamme. Illalla nukahdan oman rakkaani kainaloon.

Osa näistä unelmani asioista on elämässäni jo fyysisesti, mutta osa elää vasta pääni sisällä. Kun ajttelen tätä lempikuvitelmaani hyrisee sisälläni lämmin tuli ja kehrään tyytyväisenä kuin onnellinen kissa. Iltaisin sulkiessani silmät palaan usein tähän ihanaan unelmakotiini ja nukahdan onnellisena. Tämän päiväunen lisäksi minulla on pari muutakin ihanaa unelmaa (ja muutama sellainen, jotka vielä toistaiseksi tuntuvat hieman liian isoilta ja jännittäviltä haaveillessakin), mutta niitä en vielä ole valmis jakamaan muille. Näiden päiväunien ajatteleminen saa hymyn huulilleni pitkin päivää ja tekee minut iloiseksi. Kiinnitän huomioni kaikkeen hyvään ja kauniiseen ympärilläni ja tunnen onnellisuuteni kasvavan päivä päivältä.

MILLAISIA UNELMIA SINULLA ON?

Kuva: Pexels.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

Zero waste -haaste, vko 1/4

fruits-grocery-bananas-market.jpg

Zero waste -haasteen ensimmäisellä viikolla olen keskittynyt tarkkailemaan millaisia roskia minä ja perheeni tuotamme. Emme lähteneet haasteeseen ihan tyhjästä, sillä olemme jo aiemmin opetelleet mm. kuljettamaan kauppakassia mukanamme, ovessamme on ”ei mainoksia, kiitos” -kyltti, jaottelemme roskat (energiajäte, metalli, lasi, paperit, pahvit ja biojäte), vanulappujen sijaan käytämme pestäviä kangaslappuja, harjaamme hampaamme maatuvilla hammasharjoilla ja kuljetamme omat juomapullot mukanamme. Etukäteen ajattelin, että homma olisi kohdallamme jo suhteellisen hyvissä kantimissa, vaikkemme olekaan edes lähellä Bea Johnssonin tai Lauren Singerin kaltaisia vain 1/4 lasipurkillinen roskaa vuodessa elämäntapaa. Kuinka väärässä olinkaan!

Suurin osa tuottamastamme ongelmallisesta roskasta on muovia ja se kulkeutuu meille pääsääntöisesti ruokakaupasta. Olen viikon aikana herännyt huomaamaan millaisen määrän muovia tungemme roskakoriin heti kaupasta kotiin tullessamme. Vaikka pakkaammekin hedelmät ja vihannekset biopusseihin pienten muovipussien sijaan, ei se muuta sitä faktaa, että nuo 90% varmuudella jo matkan aikana revenneet pussit tungetaan heti kotiin tullessa roskikseen. Kurkut, paprikat, perunat, porkkanat ja monet muut vihannekset on pakattu muoviin/muovipusseihin/muoviverkkoihin. Yrtit on pakattu muoviruukuissa erilliseen muovipussiin. Monet kuivatuotteet ostan pahvissa tai paperipussissa, mutta niistäkin osa on muoviin käärittyjä. Lapsille ostamme harrastuksiin mukaan pillimehut kerran viikossa; tanssikoululla ja musiikkiopistolla ei ole mahdollisuutta lajitella muovista pilliä ja mehutetraa erillisiin roskakoreihin. Töissä syömäni hätätilanteita varten ostetut pikanuudelit ja eväspatukat, pähkinät ja taatelit on pääsääntöisesti pakattu mihinkäs muuhun kuin muoviin. Yhtenä päivänä myös hain lounaan kiireessä kauppahallista mukaani: ruoka pakattiin muovirasiaan, jonka sisään kastike vielä erilliseen pienempään muovirasiaan ja koko komeus käärittiin muovipussiin. Kannoin eväät mukanani työpaikalle joen toiselle rannalle, söin ja heitin muovit pois. Tässä ei ole mitään järkeä!

En enää yhtään ihmettele sitä, että maailma hukkuu muoviin. Kärsiessäni tuottamani roskan määrästä kärventyi sydämeni, kun näin toistuvasti kaupassa ihmisten pakkaavan banaaneja muovipusseihin. Banaaneja! Miksi ihmeessä paksukuorinen hedelmä, joka on jo valmiiksi tertussa pitää pakata erilliseen pussiin? Sitten tajusin oman ostoskorini sisältämän muovin määrän ja lopetin pääni sisäisen jeesustelun. Kotona katsoin vielä siivouskaappiamme ja kylpyhuonettamme. Lähes kaikki tuotteet on pakattu muoviin. Urakka näyttää epätoivoiselta, mutta yritän muistuttaa itseäni lempeästi pienistä askeleista kohti parempaa. Ainakin ongelma (tai ainakin osa ongelmasta) on nyt tunnisttetu ja voin alkaa tekemään muutoksia kohti parempia ratkaisuja.

OLETKO TARKKAILLUT MILLAISIA ROSKIA SINUN TALOUTESI TUOTTAA?

Lue myös:

Zero waste -haaste

Kuva: Pexels. Banaaneja, koska henkiset banaaniraivarini kaupassa useammin kuin kerran viikossa. Jotenkin sen voi vielä selitellä itselleen vanhana tapana ja tietämättömyytenä, jos sen banaanin pussittaja on joku kumarainen roollaatorin kanssa kulkeva vanhus (olen oman elämäni aikana ehtinyt ihan jo yhteiskunnanmuutostenkin vuoksi todennäköisesti ehtinyt tekemään suhteellisesti huomattavan paljon enemmän muovisaattetta kuin hän), mutta en voi käsittää oman ikäluokkani tai nuorien ihmisten tarvetta laittaa niitä banaaneja sinne hemmetin pussiin. Onko kukaan banaaninpussitajien mielenliikkeistä selvillä? Miksi kukaan laittaa ne banaanit sinne pussiin???? (Tähän vielä tiedoksi, että mun koko elämäni aikana ei mun omat isovanhemmat tai vanhemmatkaan ole pussittaneet banaaneja, joten en tosiaankaan ymmärrä miksi niitä laitetaan pussiin ja olen tätä aina ihmetellyt, mutten tietenkään koskaan kysynyt keneltäkään.)

Puheenaiheet Sisustus Vastuullisuus