Seksikään materialistista joulua! Saako näin sanoa? Joululauluihin liitetään harras tunnelma tai lasten ilo, mutta kulutushysteriasta on tullut joulun lieveilmiö, ainakin jos erilaisia katalogeja on uskominen.

Santa Baby on klassikko. Se on jatsahtava ja pikkutuhma joululaulu vuodelta 1953. Siinä kättä paiskaavat seksikkään pehmeät huokailut ja äärimmäinen materiaslistisuus. Laulun taustalla ovat Joan Javits ja Philip Springer. Ensimmäisenä laulun levytti Eartha Kitt (1927–2008), joka tunnettiin niin laulajana, näyttelijänä, tanssijana kuin cabaret tähtenäkin. Laulussa nainen vakuutta kuinka kiltti on olut koko vuoden, ja pyytää Joulupukilta lahjaksi muun muassa turkiksia, avoautoa, jahtia ja jalokiviä. Tämä laulu sopii loistavasti yhteen sen kaikkein avonaisimmankin pikkujoulumekon kanssa. Versioita tästä epävirallisesta tuhmien tyttöjen joululaulusta on sittemmin kuultu aina Madonnasta Muppettien Miss Piggyyn. Oma suosikkini on kuitenkin Eartha Kitt. Valehtelisin, jos väittäisin, etten itsekin olis toisinaan pyörinyt kotona leggareissa ja villasukissani tätä laulua laulaen.