Kirjoitin viime viikolla aloituksen aiheesta täällä, ja lupasin jatkoa. Täältä pesee omaan kokemukseeni perustuvia vinkkejä penninvenytykseen opiskelijabudjetilla tai muuten minimaalisella budjetilla elämiseen.
Opiskeluaikanani olin myös pienen pojan yksinhuoltaja. Vaikka työskentelin jatkuvasti opintojen ohella, olin pakotettu elämään ns. kädestä suuhun, koska budjettini riitti hädin tuskin elämiseen. Silloin opin todella seuraamaan ja harkitsemaan rahankäyttöäni. Säännöllinen kassavirtani koostui opintotuesta, yleisestä asumituesta, lapsilisästä sekä työtuloista. Vuosituloni olivat noin 10 000-11 000 € luokkaa. Lisäksi sain tarvittaessa taloudellista apua vanhemmiltani esimerkiksi ruokaostosten tai lastenvaatteiden muodossa. Olen ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni tästä avusta! Tapanani oli vähentää kuukauden tuloista pakollisiin laskuihin menevä summa (vuokra, puhelin, netti, sähkö jne.) ja yli jääneestä osuudesta tuli ruokabudjettimme, muuhun rahaa ei sitten juuri ollutkaan. Tapanani oli myös jakaa ruokaan jäänyt summa kuukauden päivien tai seuraavaan palkkaan/avustukseen olevien päivien määrällä. Pahimmillaan ruokaan jäi päivittäin vain noin 2,50€, mutta yleensä tilanne oli parempi, noin 6-7€ luokkaa.
Miten minimaalisen ruokabudjetin sitten saa riittämään yhden aikuisen ja yhden lapsen ruokakustannuksiin? Sanoisin, että yllättävän hyvin, vaikka se vaatikin kekseliäisyyttä ja vaivannäköä. Tässä kohdin on kuitenkin huomautettava, että ilman vanhempieni apua tilanne olisi voinut oll aihan toinen. Monipuolista kasvisruokaa saa tehtyä pienelläkin budjetilla. Ruokakaupassa keskityin ostamaan edullisia kauden vihanneksia: Talvella erityisesti kaaleja ja juureksia ja piristykseksi sitruksia, ja muina vuodenaikoina sitten muita tuotteita satokausien mukaisesti. Satokausia ei itse edes tarvitse sen tarkemmin tietää, riittää kun katsoo kaupassa vähän hintoja, niin oppii hyvin nopeasti milloin kannattaa innostua mistäkin kasviksista. Toki satokausien tunteminen auttaa aterioiden suunnittelemisessa. Lisäksi täytin kaapit edullisilla ja hyvin säilyvillä kuivatuotteilla, kuten pavuilla, riisillä ja pastalla. Ruoan laittaminen kuivatuista pavuista vaati hieman aikaa ja suunnitelmallisuutta, mutta kukkaro kiittää edullisesta hinnasta. Suunnitelmallisuus onkin pienellä budjetilla elämisessä avainsana. Suunnittelin usein jo etukäteen mitä söisimme viikon aikana, näin pystyin hyödyntämään tehokkaasti sen mitä kaapeissa jo oli ja ostamaan kaupasta niiden lisäski vain muutamia ruokatarpeita. Suunnitelmissa kannattaa myös olla joustava ja myötäillä kauppojen alennuksia – esimerkiksi porkkana-appelsiini-keitto voi vaihtua lennosta broccolikeitoksi, jos broccoli on hyvässä alennuksessa jne. Leivät leivoin itse ja vältin ruokahävikkiä viimeiseen asti. Tiesithän, että broccolin ja kukkakaalin kantoja ei kannata heittää pois, niistä saa vielä oivallisen keiton tai niitä voi paahtaa uunissa lastuiksi. Niinä kausina kun rahatilanne oli hieman parempi hankin kaappeihin pitkään kestäviä kuivatarvikkeita, joista saimme tehtyä ruokaa myös tiukempina aikoina.
Rahaa säästin myös elämällä pienessä asunnossa. Minä ja poikani asuimme opiskeluaikanani 30 neliön yksiössä, jossa lapsen sänky mahtui juuri ja juuri keittiön nurkkaan. Isommassa huoneessa oli sitten minun vuoteeni, pieni ruokapöytä, vaatekaapit, kirjahylly sekä lapsen lelut. Aiemmin olimme asuneet isoisäni omistamassa kaksiossa, mutta jouduimme muuttamaan siitä pois kun isoisäni kuoli. Uusi asunto löytyi lopulta ystävän avulla. Yksiön neliöiden määrää kompensoi sen huima 4,5m huonekorkeus, joten ahtaalta asunnossa ei koskaan tuntunut. Asuminen on usein yksi suurimmista säännöllisistä kuluista ja kannattaakin miettiä tarkkaan kuinka paljon neliöitä todella tarvitsee ja laskea millaista hintaa itsellä on mahdollista asunnosta maksaa kuukaudesta toiseen. Toki hieman kauempana asuntojen hinnat olisivat olleet edullisemmat, mutta minulle oli tärkeää päästä kulkemaan jalkaisin tai polkupyörällä ja mahdollisimman nopeasti kodin, yliopiston, päiväkodin ja työpaikkojeni välillä.
Lapsen viulunsoiton mahdollisti vanhempieni antama tuki. He maksoivat ja maksavat yhä esikoiseni kaikki viulunsoittoon liittyvät kustannukset aina soittimesta ja nuoteista musiikkiopistomaksuihin. Ilman tätä apua ei lapsi olisi voinut aloittaa rakastamansa soittimen opintoja. Kun olen myöhemmin taloustilanteeni parannuttua kysynyt olisiko minun aika ottaa vastuu kustannuksista, ovat vanhempani vain todenneet viihtyvänsä nuoren taiteilijan mesenaatteina. Omat harrastukseni pyrin pitämään mahdollisiman edullisina. Laulutuntini maksoin rahoilla, jotka sain siivoamalla vanhempieni kotia ja vastineeksi olen myös hoitanut laulunopettajani koiraa. Yliopistoliikunta mahdollisti edulliset liikuntapalvelut laidasta laitaan ja myöhemmin, hurahdettuani joogaan, siivosin joogakoulussa vapaata treenioikeutta vastaan.
Toki äärimmäisen tiukka budjetti tuotti välillä tuskaa ja pahaa mieltäkin. Minulla ei ollut mahdollisuuksia juurikaan juhlia ulkona ystävien kanssa, käydä elokuvissa tai syödä kodin ulkopuolella. Sen sijaan vuokrasin tai lainasin elokuvia dvd:llä ja vietin aikaa ystävien ja perheen kanssa kotosalla. Matkustamisesta tai lomasta (siis sellaisesta, jolloin en olisi täysipäiväisesti töissä) pystyin vain haaveilemaan. Minulla ei ole paljonkaan kesälomamuistoja esikoiseni kanssa, koska kesät pitkine lomineen kuluivat täysipäiväisesti työskennellen ja seuraavan talven ruokarahoja ansaiten. Joskus jouduin myös kieltäytymään lapsen saamista syntymäpäiväkutsuista, koska minulla ei yksinkertaisesti ollut varaa minkäänlaiseen lahjaan eikä ylpeys antanut myöten mennä juhliin ilman lahjaa. Toisaalta vietin kohtalaisen paljon aikaa lapsen kanssa kotona puuhastellen ja esimerkiksi joogakoululle ja laulutunnille lapsi pääsi mukanani. Vietimme myös paljon aikaan vanhempieni luona, joten esikoisellani on erittäin läheiset välit isovanhempiensa kanssa.
En missään tapauksessa väitä, että köyhänä eläminen olisi helppoa, mutta totean sen olevan mahdollista. Taloudellisesti tiukka vaihe elämässäni on opettanut minut laskemaan ja tarkkailemaan talouttani sekä hetkessä, että pidemmällä tähtäimellä. Olen myös oppinut seuraamaan satokausia, vertailemaan hintoja ja uskallanpa väittää, että ilman näitä vuosia olisin huomattavasti huonompi ruoanlaittaja kuin mitä nyt olen. Talouden tiukkuus on myös ajanut minut hankkimaan runsaasti työkokemusta jo opiskeluaikanani, josta luonnollisesti oli hyötyä myös opintojen päättyessä työuraa aloittaessani. Näinä tiukkoina vuosina oppimastani on ollut hyötyä myös taidealan vaihtelevien tulojen kanssa elämisessä, mutta siitä lisää myöhemmin.
