Neito vanhassa linnassa

image.jpeg

Pian on kaksi viikkoa jo asuttu ja työskennelty Savonlinnassa. Ensimmäinen viikko oli järkyttävän kylmä ja sateinen ja mielessä pyöri kovasti oma koti ja Helsinki. Tällä viikolla on nähty jo aurinkokin ja mieli ja keho alkavat tottua ajatukseen siitä, että omaan kotiin palataan vasta elokuussa. Taaperokin on jo sopeutunut ympäristön vaihdokseen.

Sen sijaan äidin työssäkyminen ei ole taaperolle yhtä helppoa hyväksyä, vaan saan tuntea taaperon ikävän nahoissani ensin hyljeksintänä, sitten puremisena ja repimisenä, lopulta halailuna ja sitten vielä itkuisena takertumisena. Voi pientä, on rankkaa tottua uuteen näin äkisti. Työpäivät Olavinlinnassa ovat kaksiosaiset kuten teatteritaloissakin, päivällä on neljän tunnin harjoitus, sitten taukoa toiset neljä tuntia ja illalla palaamme töihin vielä harjoitukseen. Tietysti vietän aikaa lasten kanssa hetken aamulla ennen harjoitusta ja päivällä harjoitusten välissä. Illalla kun palaan kotiin on pienin nukkunut jo tunnin tai pari ja isompikin on jo vuoteessa tai käymässä vuoteeseen. Taaperon aikaisten aamuherätysten vuoksi mieskin on tuolloin yleensä jo käymässä nukkumaan.

image_2.jpeg

Työ itsessään on innostavaa ja haastavaa. Kahden kuukauden aikana linnassa harjoitellaan ja esitetään seitsemää eri oopperaa, joista työskentelen viidessä. Nuotin lukemista ja opiskelua riittäisi paljon myös vapaa-ajalle, mutta pyrin silloin kuitenkin keskittymään ensisijaisesti perheeseen ja liikuntaan. Muistikirja ja kynä ovat tarpeen paitsi työn myös nimien opettelun vuoksi. Oopperajuhlilla työskentelee valtava määrä ihmisiä ja tällaiselle huonolla nimimuistilla varustetulle lunttilappu on tarpeen!

image_4.jpeg

Opeteltavaa riittää myös työympäristössä. Oopperajuhlien puitteet rakennetaan joka vuosi erikseen Olavinlinnan suurelle linnanpihalle. Fasiliteetit eivät siis ole kuten tavallisessa oopperatalossa. Ensimmäisen viikon kylmyys järkytti, vaikka tuottaja ja linnan kokeneet tutut neuvoivatkin ottamaan lämmintä mukaan. Mieheni sisko lähetti meille ystävällisesti lisää lämmikettä kotoa, kun kevyttoppatakissa lämpölampun allakin alkoi olla liian kylmä. Linna on keskellä virtaa ja työskentelemme telttakatoksen alla, joten etenkin sateisella säällä ilma linnassa hyvin kosteaa. Linnan paksut kivimuurit hohkavat myös vielä kylmyyttä talven jäljiltä. Oikealla pukeutumisella pärjää kyllä!

Linnassa on aivan erityinen akustiikka, jota jaksan ihailla päivästä toiseen. Voin kuvitella jo miten upealta teokset kuulostavat kun saamme harjoituksiin orkesterin mukaan!

Suhteet Oma elämä Työ Ajattelin tänään

Täydellistä vaatekaappia metsästämässä, osa 4

Täydellisessä vaatekaapissa on sellaisia vaatteita, joita tulee käytettyä. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, eikö? Kummallista kyllä, tämä itsestään selvyys on todella vaikea muistaa vaateostoksilla, olipa kyseessä sitten kaupunkikierros tai nettikaupoissa surffailu pyjamassa kotisohvalla. Ne omassa arjessa tarvittavat luottovaatteet uskein unohtuvat kun unelmien korkokengät ja juhlamekot laulavat seireenilauluaan kaupan rekeistä tai hehkuvat upeina nettikaupan kuvissa. Vaikka vaatekaappi olisi täynnä mitä täydellisimpiä juhla-asuja ja kalliita korkokenkiä, ei se ole täydellinen ellei oma elämä vaadi juhlapukeutumista ja korkeita korkoja päivittäin. Ainakaan minun elämässäni näin ei ole – harmi sinänsä. Täydellisessä vaatekaapissa on omaan elämään ja sen tilanteisiin sopivia vaatteita sopiva määrä ja sopivassa suhteessa tilanteiden yleisyyteen. Jos käy useinkin iltapukujuhlissa tai jos iltapuku on työvaatteesi, niin tottakai useammankin iltapuvun omistaminen on varsin perusteltua. Mutta jos elämä pyörii pikemminkin leikkipuiston ja kodin välillä, on vaatetarpeet aivan toiset. Siksi täydellisen vaatekaapin metsästäjän onkin tärkeää tunnistaa omat tilanteensa ja niiden toistumistiheys omassa elämässä, poislukien nukkuminen ja urheilu (ellei esimerkiksi työsi vaadi liikuntavaatteita) sekä alusvaatteet.

 

Minä olen viime vuodet ollut lähinnä kotona lapsen kanssa, mutta olen palaamassa nyt työelämään. Työni ei vaadi erityisesti pukeutumaan, vaan rento arkinen tai siisti arkinen pukeutuminen riittää (vähän tilanteesta riippuen). Juhlapukeutumisen tarpeet tulevat useimmiten oman tai mieheni työn kautta, kun juhlimme ensi-iltoja. Kahden lapsen vanhempana (jausein iltoja työskentelevänä) pääsen muuten juhlimaan aika harvoin, lähinnä silloin kun on häitä tai muita vastaavia tilanteita. Näissäkin tilanteissa pukukoodi on yleensä varsin rento, joten iltapukuja ei tarvita. Minun tilanteeni ovat karkeasti jaoteltuna jotakuinkin tällaiset:

  • Kotiasu 15%
  • Rento arkipukeutuminen 46%
  • Siisti arkipukeutuminen 36%
  • Juhlapukeutuminen 3%

Minun vaatekaappini tulisi siis koostua pääsääntöisesti rentoon ja siistiin arkipukeutumiseen taipuvista vaatteista. Jotta päästäisiin hieman lähemmäksi konkretiaa, on hyvä koostaa tilateisiin muutama ideaalinen asukokonaisuus, jotka toimivat suuntaa antavana karttana asujen rakentamiselle. Jälleen on hyvä muistaa keskittyä siihen, millaiset on oman elämän todelliset tarpeet. Eikä kuviteltuun fantasiaelämään, jossa kirmataan kukkakedolla vietetyltä piknikiltä valkean hevosen vetämissä lasivaunuissa tanssiaisiin ja herätään juhlitun yön jälkeen aamulla lintujen lauluun ilmaan krapulaa ja tanssimisesta turvonneita jalkoja.

 

Kotona haluan pukeutua mahdollisimman rennosti ja mukavasti (näissä vaatteissa en normaalitilanteessa poistu kotoani). Mukava kotiasu koostuu verkkareista, t-paidasta tai topista, pitkähihaisesta ja villasukista. Vaatteiden pitää olla pehmeitä ja mukavia, mikään ei saa kiristää, muttei myöskään liehua tiellä ruokaa laittaessa, kotitöitä tehdessä tai lapsia hoitaessa eikä tietenkään siinä harvinaisessa juhlatilanteessa kun voi kietoutua sohvannurkkaan lukemaan hyvää kirjaa. Olo ei kuitenkaan saa missään tapauksessa olla nuhjuinen tai ulkonäkö sellainen, etten kehtaa avata ovea summerin soidessa tai ripustaa pyykkejä ulos kuivumaan.

Rento arkipukeutuminen kattaa sekä vapaa-ajan että toisinaan osittain myös työajan. Eli vaatteiden pitää taipua aina hiekkalaatikolta kaupungille ja rentona päivänä työpaikallekin. Asumme kaupungin keskustassa, joten en halua poistua kotoa rähjäisenä. Vaatteissa pitää olla helppo olla ja ne pitää voida pukea ja vaihtaa mahdollisimman nopeasti asusta toiseen. Tässä kategoriassa on siis yhtymäkohtia sekä kotipukeutumiseen että siistiin arkipukeuumiseen. Rentio arkiasuni koostuu useimmiten farkuista , t-paidasta tai topista, neuleesta, huivista ja matalakantaisista kengistä. Myös rento mekko tai hame käy, kunhan helmat ei ole liian lyhyet pyllistelyyn ja taaperon tai raitiovaunun perässä juoksemiseen. Laukkuna on useimmiten reppu, kangaskassi tai totebag-tyylinen laukku.

 

Siisti arkipukautuminen on hieman rennosta arkipukeutumisesta nostatettu versio, joka kelpaa sellaisenaan töihin ja esimerkiksi ravintolaan tai vierailulle (tosin tilanteesta ja kylpaikasta riippuen saatan vierailla myös rennossa arkiasussa). Tässäkin tapauksessa mukavuus (se taitaa olla ylipäätään koko minun pukeutumiseni kulmakivi – vihaan kiristäviä vaatteita!) ja monikäyttöisyys ovat valttia. Siisti arkiasu koostuu farkuista tai housuista, siististä paidasta (joka ei ole trikoinen), nauleesta tai mahdollisesti jakusta, koruista ja matalista tai korolisista kengistä. Tässä kategoriassa korvaan housut helposti myös hameella tai siistillä mekolla. Siistiin asuun yhdistän mieluiten nahkalaukun.

Juhlapukeutumiseni on useimmiten mekko tai housuyhdistelmä, tykkään yhdistää toisinaan housuihin myös lyhyen mekon paidan sijasta. Helppo, mukava ja minulle ideaalinen juhla-asu muodostuu juhlavasta/siististä mekosta tai siisteistä housuista tai hameesta ja silkkipaidasta, korkokengistä sekä isoista koruista. Periaatteessa juhla-asuni osat voi toisella tavalla yhdistettynä sopia siis myös siistin arkipukeutumisen kategoriaan. Asun juhlavuus syntyy yhdistellyistä materiaaleista ja koruista, minun tapauksessani yleensä näyttävistä korvakoruista. Jos juhlatilanne vaatii jotain erityisempää (tätä on tapahtunut jotakuinkin ei juuri koskaan..) voin aina vuokrata tai lainata jotain. En kuitenkaan näe tarkoituksenmukaisena roikottaa kaapissani sellaista vaatetta, jota tarvisen ehkä kerran kymmenessä vuodessa.

Muoti Trendit