Eräänä päivänä juttelin leikkipuistossa kuopuksen ystävän vanhempien kanssa. Totesimme, että tässä kaupungissa tuulee aina. Kuulin, että Eliel Saarinen oli suunnitellut kaupungin kortteleita antiikin ihanteiden mukaan niin, että kadut kulkisivat tuulen mukaan. Minun reaktioni oli spontaani: ”Ihanaa!” Keskustelutoverini ei ollut samaa mieltä palellessaan elokuun tuulessa.

Olen aikuisikäni aikana asunut kahdesti muualla kuin Helsingissä. Sekä Tampereella että Turussa kaipasin kipeästi Helsingin tuulta. Toki muuallakin tuulee, mutta tuuli ei ole samanlainen, ei yhtä kokonaisvaltainen kuin kotona Helsingissä. Ehkä syy on Eliel Saarisen kaupunkiarkkirehtuurin tai sitten kyseessä on puhtaasti subjektiivinen kokemukseni.

Tuuli

Rakastan tuulta. Tuuli voi olla vastainen, myötäinen tai painaa sivusta. Se voi olla lempeä, lämmin, kylmä tai repivä. Auringonpaistetta, sadetta tai jäätä ja lunta, ihan sama minulle kunhan tuulee! Koen, että minulla ja tuulella on vahva yhteys.

Vaikka rakastan tuulta, on hetkiä kun kiroan sitä, esimerkiksi silloin kun olen myöhässä ja tuuli on vastainen ja liike tuntuu raskaalta. Toisaalta silloinkin tuuli muistuttaa minua ajankäytöstäni. Toisinaan kalenteria täyttäessä ei muista jättää riittävästi aikaa siirtymille tai ruokailuille. Kirotessani vastatuulta muistan taas tarkistaa aikataulujani, varata riittävästi aikaa siirtymiin ja suunnitella aikataulut ilman velvollisuutta siirtyä aina täyttä vauhtia.

Kun elämä tuntuu kaatuvan päälle, menen merenrantaan lenkille ja annan mereltä puhaltavan tuulen puhdistaa mieleni. Joskus huudan tuuleen. Joskus se tuo puhdistavan itkun. Mutta useimmiten tuuli saa hymyn huulilleni. P. L. Traversin Maija Poppanen tulee takaisin -kirjassa tuuli kysyy kopassaan lepäävältä vauvalta ensin luvan ja käy sitten kihartamassa vauvan hiukset. Joskus leikittelen ajatuksella, että niin minäkin keskustelin vauvana tuulen kanssa ja sain kurittomat kiharani.

Muutos ja tasapaino

Tuuli on liikettä mielessä ja kehossa. Tuuli tuo muutoksen. Jos mikään ei liiku, mikään ei muutu. Kun liike ja muutos loppuu, ei jää enää mitään. Elämä on jatkuvaa muutosta, jatkuvaa liikettä. Yksi lempi sanonnoistani on: ”this too shall pass”. Olipa kyse sitten hyvästä tai heikommasta hetkestä tai tunteista on suloista (ja joskus katkeransuloista) tietää, että kaikki muuttuu väistämättä.

Myös tasapaino on jatkuvaa liikettä, pieniä hiuksenhienoja korjauksia tasapainon säilyttämiseksi. Jos liike pysähtyy, tasapaino menetetään. Olen toisinaan taistellut elämän liikettä vastaan tavoitteenani ylläpitää hetkellisesti saavutettua tasapainoa. Lopulta ymmärsin, että liike todella on avain tasapainoon. Se mikä tuntui oikealta vuosi, kuukausi tai viikko sitten tai edes eilen, ei välttämättä ole oikea ratkaisu tänään. Muutumme joskus hitaasti, joskus nopeasti, mutta joka tapauksessa muutumme tavalla tai toisella ja samalla ympäristömmekin muuttuu.

Lopulta pysyvää on vain muutos. Ja tuuli.

(Kuvat: Pixabay)