Parasta syyskuussa

Syyskuu on ollut ihana ja välillä tosi väsyttäväkin liian lyhyiksi jääneiden yöunien vuoksi. Jos olemme juhlissa tai illalla on muuten erityisen hauskaa, en meinaa malttaa käydä riittävän ajoissa nukkumaan. Nyt huomaa jo selvästi päivien lyhentyvän ja illalla kotiin palatessa on usein jo aivan pimeää. Toisaalta rakastan sitä, että ilmat ovat taas viilentyneet. Päiviin on tullut töiden myötä omanlaisensa rytmi ja iltoihinkin on riittänyt energiaa. Hieman huono omatunto vaivaa, koska kuopus on valitellut viime päivinä, että on äitiä ikävä – yhdessä vietetyn kesän jälkeen meillä kaikilla on ollut haasteita tottua siihen, että yhteistä aikaa on taas vähemmän. Tänään on vielä illalla ensi-ilta, mutta viikonloppu onkin sitten kokonaan vapaata.

Ystävät. En voi kylliksi korostaa miten hyvää ystävien tapaaminen ja ystävien kanssa jutteleminen tekee. Vaikka kyse olisi lyhyistä viesteistä, arkisesta jutustelusta tai isossa joukossa vaihdetuista sanoista, on ystävistä huokuva energia parasta mahdollista. Sunnuntaina tarjoilen brunssin eräälle rakkaalle ystävälle ja hänen perheelleen.

Ensi-illat. Viime viikolla kävin ystävän avecina yhdessä ensi-illassa ja juhlin mieheni rinnalla hänen ensi-illassaan. Tänään on omani. Rakastan sitä miten ensi-iltoihin tiivistyy jännitystä ja odotusta. Harjoitusrupeaman aikana tehty työ näytetään viimeinkin katsojille ja esitys alkaa elää omaa elämäänsä.

Syyspukeutuminen. Olen ottanut ilmojen viilenemisen kiitollisena vastaan. Olin jo ehtinyt kyllästyä jatkuvaan kuumuuteen, hikoiluun ja kesävaateisiin. Syksyllä nautin siirtymäkauden luomista mahdollisuuksista ja yhdistelmistä. Suosikkini on kesämekko villapaitaan ja maihareihin yhdistettynä. Saan myös jälleen kietoutua lempi asusteeseeni muhkeaan huiviin. Aamuisin pyöräillessä tarvitaan jo käsineet ja takki ja olen myös useammin kuin kerran painanut myssynkin päähäni.

Muuttuva valo. Yllätän itseni toistuvasti ihailemassa muuttuvaa valoa olipa sitten kevät, kesä tai nyt viimeisimmäksi syksy. Valon muuttuessa asiat alkavat näyttää erilaisilta sekä sisällä että ulkona. Katsompa mihin tahansa tuntuu, että näen arkisimmissakin asioissa kauneutta. Ilmeisesti vuosi 2019 on minulle jonkinlainen valon vuosi.

Kirjat. Olen ahminut taas pienen tauon jälkeen kirjoja oikein urakalla. Toisaalta lukulista kasvaa samaa vauhtia tai nopeamminkin kuin luetut kirjat tipahtelevat käsistäni. Lukeminen sopii täydellisesti syksyn pimeneviin iltoihin. Lukemalla rauhoitan myös villinä laukkaavan mieleni. Olen lukenut ensisijaisesti kirjastosta varaamiani kirjoja, koska en halua palauttaa odottamiani teoksia lukematta kirjastoon. Samalla lukemista odottaa jo kahden ystävän esikoiskirjat. Seuravan kerran, kun palautan lukemani kirjat (ja varattua aineistoa ei ole noudettavana, en lainaakaan yhtään kirjaa mukaani, vaan keskityn viimein ystävieni kirjoihin.