Parasta toukokuussa

Kauneutta kotinurkilla.

 

Toukokuun viimeinen päivä ja samalla kevään viimeinen päivä. Tämä kuukausi on jatkanut keväällä alkanutta sisäistä liikahtelua. Toukokuusta päällimmäisenä mielessä on kuitenkin kiitollisuus ja kuukauden aikana koetut suuret tunteet.

Vierailu siskoni luona Oulussa. Hyppäsin junaan ja matkustin kolmeksi päiväksi toisen isosiskoni luo ihan itsekseni. Emme olleet nähneet pitkään aikaan ja oli ihana käydä siskoni ja hänen perheensä luona ja yöpyä heidän kauniissa kodissaan. Samalla reissulla siskoni valmisti minulle uudet purentakiskot, joita narskuttelun vuoksi köytän joka yö. Sain myös siskoni juureen leipomaa leipää ja pääsin kävelyttämään aurinkoiseen metsään siskoni koiraa.

Maailman ihanin polkupyörä. Äitienpäivän aamuna kuuntelin aamiaisen valmistuksesta kuuluvia ääniä, supinaa ja kuopuksen jalkojen töminää sekä ajoittaisia kiljahduksia, kun hän unohti kuiskata. Sitten kaikki kolme muskettisoturiani kantoivat minulle vuoteeseen aamiaisen laulun kera. Sain myös kortit, suukot ja halaukset. Vuoteesta noustessani minua kuitenkin odotti se suurin yllätys, kun eteisessä seisoi maailman ihanin polkupyörä Pelagon Airisto Commuter, josta olin haaveillut viimeiset kaksi vuotta. Jo samana päivänä suuntasimme koko perheen voimin pyöräretkelle kohti Seurasaarta.

Uimastadion. Toukokuun viimeisellä viikolla ehdin viimeinkin kesäksi auenneelle Uimastadionille uimaan. Aurinko lämmitti selkää ja vesi kimalteli. Uimastadionin täydellisyyttä lisää ulkoilmassa uimisen lisäksi myös 50 metriä pitkä allas, joka lisää uimisen mukavuutta merkittävästi. Uinnin jälkeen jalat on hieman tutisevat ja olo kaikin puolin mahtava. Rakastan sitä.

Luonnon kauneus. Olen toukokuun aikana useasti huomannut kyynelten nousevan silmiini kaiken luonnon kauneuden edessä. Kaikki kauneus vyöryy ylitseni hurjina onnellisuuden aaltoina. Lintujen laulu, aurinko, vihreät lehdet, tuomen ja syreenien kukinnot, ketunleivät, orvokit, valkovuokot, voikukat ja muut kukat sekä kesäisen valoisat yöt. Kun muutaman kerran olen huristellut pyörälläni tavallista myöhempään ja ilma on ollut vielä lempeä, on tuntunut siltä kuin kaikki maailman kauneus olisi siinä yhdessä hetkessä.

Leikkivä luovuus. Olen kerta toisensa jälkeen löytänyt itseni tekemästä jotain käsilläni. Olen ommellut, maalannut lapsen veriväreillä, neulonut ja tehnyt kukka-asetelmia. En ollut tajunnutkaan aiemmin, miten paljon olin kaivannut luovaa touhuamista ihan vain sen itsensä vuoksi. Nyt, kun taas muistan on minun helpompi raivata arjen keskelle aikaa myös luovalle tekemiselle.

puheenaiheet ajattelin-tanaan mieli oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *