Pieniä asioita

Olen viimeisen puolen vuoden aikana saanut kuulla positiivisia kommentteja perheemme ekologisista valinnoista. Rehellisesti sanottuna, olen ollut kommenteista todella yllättynyt, mutta hyvin imarreltu. Kiitos. Mitkään niistä valinnoista, jotka ovat osa nykyistä arkeamme eivät ole syntyneet tyhjästä eikä hetkessä. Kuten usein sanotaan: Muutos syntyy pienistä askelista. Tajusin tämän todenteolla, kun muistelimme miehen kanssa niitä aikoja kun tapasimme, siitä on jo 7 vuotta. Tässä muutamia asioita, jotka ovat vuosien varella muuttuneet.

Tavatessamme olin aloittanut luonnonkosmetiikkaan tutustumisen, koska ihoni oli ärtynyt ja äärimmäisen kuiva. Muistan kuinka mieheni pesi itsensä kerran uudella (kalliilla) kasvoputsarillani ollessaan ensimäistä kertaa yötä luonani. Mistäpä hän olisi voinut tunnistaa suihkuni hyllyllä seisoneen purkin, kun en asiasta mitään ollut sanonut eikä hän vielä tuntenut tapaani pestä kasvot iltasuihkun yhteydessä. Asia valkeni minulle hiljalleen, kun hän huokaisi suihkusta tullessaan, että minulla on ihanimman tuntuista ja tuoksuista suihkusaippuaa, mitä hän koskaan on käyttänyt. Hänen ensikosketuksensa luonnonkosmetiikkaan oli siis ylellinen ja varsin positiivinen. Vuosien varrella meikkipussini ja kylpyhuoneen kaappien sisältö on vaihtunut 100% luonnon kosmetiikkaan – ja mieheni ei sen koommin ole pessyt kainaloitaan kasvoputsareillani vaan on tyytynyt hieman edullisempiin suihkusaippuoihin.

Seitsemän vuotta sitten olin myös erittäin kiinnostunut raakaruoasta. Surauttelin smoothieita, etsin netistä raakasuklaaohjeita ja kokeilin valmistaa ensimmäisiä raakakakkujani (tämä koitui eräänkin blenderin lopulliseksi turmaksi ylikuumenemisen myötä). Blenderi surisee yhä (nyt jo vuosia palvellut edeltäjäänsä merkittävästi tehokkaampi kaveri) ja on saanut kaverikseen myös mehupuristimen. Raakasuklaata ja muita raakaruokia en ole vähään aikaan tehnyt ainakaan siinä määrin kuin aiemmin, mutta usein olen päätynyt niitä ostaman sopivaan paikkaan sattuessani. Viimeaikoina olen kuitenkin taas kaipaillut raakaruoasta tulevaa hyvää oloa ja olen päättänyt kesän myötä jälleen lisätä raakaruoan osuutta ruokavaliossani. Olen oppinut, että täysin raaka ruokavalio ei sovi minulle, mutta etenkin kesäaikaan voin hyvin syödä noin 70-80% raakaruokaa ja talvella taas lisätä hieman lämpimien ruokien määrää.

Muuttaessamme yhteen noin viisi ja puoli vuotta sitten mieheni vielä pyöritteli silmiään, kun aloin vaatimaan kodin pesuaineiden vaihtamista ekologisiin. Ensin taisimme vaihtaa pyykinpesuaineet, sitten tiskiaineen ja lopulta muutkin puhdistusaineet. Tässä muutoksessa suurena apuna oli mieheni Kööpenhaminassa silloin asunut ystävä, joka puhui miehelleni luononmukaisten pesuaineiden puolesta. Hänellä oli myös osansa siinä, että sain lopulta myös mehupuristimen. Ilmeisesti jotkin asiat ovat (olleet) vakuuttavampia ystävän kuin tyttöystävän sanomina. Sain silloin kuitenkin saman muutoksen siivillä vaihdettua keittiörätit pestäviin kestoversioihin kaupasta rullassa ostettavien sijaan.

Tavatessamme nautiskelin onnessani pastaa ja vehnää sisältäviä leivonnaisia. Nykyisin ei vehnää enää keittiössämme nähdä, sillä vatsani sanoi sopimuksensa vehnän ja ohran osalta irti noin kuusi vuotta sitten. Olen opetellut valmistamaan gluteenittomia ruokia. Kauraa vatsani sietää hyvin ja rukiita jossainmäärin. Tavatessamme olin ollut jo yli vuosikymmenen kasvissyöjä, mutt amaitotuotteet ja kananmunat kuuluivat vahvasti osaksi ruokavaliotani. Mieheni oli sekaani ja aikoinaan hyvin huolissaan minun proteiinin saannistani. Hiljalleen mieheni luopui punaisesta lihasta ja nyt hän on jättänyt lihan kokonaan kalaa lukuunottamatta. Kotona perheemme syö vain kasvisruokaa, josta noin 70% on vegaanista. Minun ruokavalioni on noin 90% vegaaninen, eli valitsen vegaanisen ruoan aina kun se on mahdollista. Jos esimerkiksi kyläillessä ystävät ovat vanhasta tottumuksesta tehneet minulle kasvisruokaa (sisältäen maitotuotteita tai kananmunaa), en jätä sitä syömättä. Joskus uhmaan myös kohtaloa ja maistelen hieman vehnää sisältäviä herkkuja.

Pestävät pesulaput korvasivat kylpyhuoneessamme puhdistuspyyhkeet ja vanulaput noin kolme ja puoli vuotta sitten kuopuksemme ollessa aivan pieni. Muistan kauhulla sitä päivää, kun pieni vauvamme sai puhdistuspyyhkeistä (vaikka olimme valinneet mahdollisimman hellävaraisia ja luonnonmukaisia) ison allergiareaktion. Pelkäsin valtavasti ja syytin itseäni huonoista valinnoista kantaessani pientä potilasta ensin Mehiläiseen ja sieltä Lastenlinnaan päivystykseen. Mieheni oli harjoituksessa, mutta onneksi sai lopulta viestini ja saapui luoksemme. Kotiin päästyämme heivasimme puhdistuspyhkeet pois, leikkasimme vanhan pehmeän flanellin palasiksi ja tilasimme pinkan kestokäyttöisiä pesulappuja, jotka ovat käytössä yhä.

Vasta kun miettii muutamia vuosia taakse päin, tajuaa miten arkemme on pienten valintojen kautta hiljalleen muuttunut. Toki muutoksia kohti tiedostavampaa ja ympäristöystävällisempää elämäntapaa on paljon vielä tehtävänäkin. Esimerkiksi matkaa roskakuorman vähentämiseksi on vielä paljon tehtävänä. Zero waste -valinnat eivät kaikki tule vielä selkärangasta, vaan vaativat toisinaan aktiivista päätöstä ja valintaa. Kuitenkin oman arjen muutoksien tarkastelu tuo uskoa myös tuleviin muutoksiin. Muutumme yhdessä ja muutamme elämäämme hiljalleen kohti niitä arvoja, joiden mukaan haluamme elää.

Toisaalta jotkin asiat eivät muutu. Kuten se, että tavatessamme kuljimme molemmat ensisijaisesti polkupyörillä, ihan kuten nykyäänkin. Tai se, että ihastuin ja rakastuin mieheeni palavasti, ihan kuten teen nykyäänkin.