Puhutaan rahasta: Sinun, minun ja meidän, eli raha parisuhteessa

Varpain jaloin

 

Tapoja jakaa talous on varmasti yhtä monta kuin on pariskuntiakin. Toiset pitää rahat visusti erillään toiset jakaa kaiken ja kolmannet jotain siltä väliltä. Tosiasia on se, että talouden jakaminen tavalla tai toisella on väistämättä edessä yhteisessä perheessä eläessä. Itse kannatan avointa rahasta puhumista myös parisuhteen sisällä. Parhaassa tapauksessa puolisot voivat oppia toisiltaan jotain rahan käyttämisestä. Luin juuri kirjaa, jossa sanottiin kyselyissä on todettaneen, että toisiinsa raha-asioissa luottavat pariskunnat arvioivat myös seksielämänsä paremmaksi. Kysely osoittaa asioiden korrelaation, mutta ei syytä. Ilmeisesti kyse on kuitenkin siitä, että keskinäinen luottamus ravitsee luottamusta myös makuuhuoneen (ja kaikkien muidenkin huoneiden) puolella. Tässä siis ainakin yksi hyvä syy lisää jakaa ajatuksiaan rahasta, rahan käyttämisestä ja talouteen liittyvistä tavoitteista oman puolison kanssa.

Minulla ja aviomiehelläni on hyvin erilaiset rahankäyttötavat ja taloudelliset historiat. Minun taustallani on vakavaraiset vanhemmat nyt, olivat vanhempani vielä opiskelijoita minun syntyessäni ja myöhemmin myös 90-luvun laman tiimellyksessä toinen vanhemmistani oli myös hetken työttömänä. Olen jo lapsuudessani oppinut säästäväisyyttä ja toisaalta isovanhempieni kautta omaisuuden hallintaa. Bisnesmaailmassa menestynyt äitini on myös pitänyt huolen siitä, että talouden hallinnan perusperiaatteet on meillä lapsilla hallinnassa. Mieheni puolestaan tulee vakavaraisesta, jopa varakkaasta perheestä. Opiskeluaikanaan mieheni sai myös perinnön, jonka turvin hän pystyi ostamaan asunnon ja rahoittamaan opintojaan. Valmistuttuaan hän myös työllistyi melko pian omalle alalleen ja eli pitkään kohtuullista palkkaa saavana sinkkumiehenä ja sitä ennen DINKkuna. Hänellä ei ole erityistä paloa säästäväisyyteen ja hänellä on vahva luottamus siihen, että raha-asiat kyllä aina järjestyvät.

Erilaiset taloushistoriamme ja lapsuudessa opitut käsitykset rahasta ovat toisinaan aiheuttaneet kitkaa parisuhteessa. Suhteen alussa tilanne oli myös se, että hän oli jo tukevasti työelämässä ja minä vielä opiskelija. Mieheni on altis tarjoamaan omasta hyvästään, joten yhteiset menomme olivat pääsääntöisesti hänen kustantamiaan. Muuttaessamme yhteiseen asuntoon jaoimme vuokran puoliksi, mutta emme ole koskaan kiinnittäneet erityisemmin huomiota toistemme rahankäyttöön tai ruoka ym. kustannusten jakautumiseen. Mieheni myös matkusti työnsä vuoksi paljon, joten ensimmäiset vuoden yhteisessä kodissa olivat yhteisiä pikemminkin paperilla. Käytännössä varmaankin vietimme aikaa toistemme kanssa saman verran kuin kahdessa eri kodissa asuessamme. Myöhemmin, minun jäädessäni kotiin hoitamaan yhteistä lastamme, oli mieheni päävastuussa perheemme taloudesta. Minua elämä toisen "holhouksen alla" kuitenkin alkoi pian ahdistaa. Epätasaisen tulotilanteen vuoksi kulujen jakaminen 50/50 olisi ollut minun osaltani kohtuuton vaatinus, sillä tuloni koostuivat silloin vain minimimääräisestä äitiyspäivärahasta ja myöhemmin kotihoidontuesta ja lapsilisistä. Yhteisen lapsen myötä perheen menot alkoivat verottaa rahalliseen vapauteen tottuneen mieheni rahapussia eri tavalla kuin ennen. (Vaikka olenkin ollut äiti jo tutustuessamme, ei miheni ole kiinnittänyt huomiota lapsen kustannuksiin ennen yhteistä lastamme, koska olen hoitanut esikoisen vaatteisiin ja harrastuksiin yms. liittyvät kulut huoltajana itse.)

Rahasta alkoi tulla riitaa. Minun pienet tuloni valuivat kuukaudesta toiseen perheentalouskuluihin kokonaisuudessaan ja koin eläväni aivan eri tulotasolla kuin muu perhe. Pienehköt säästöni oli jo käytetty aiemmin kokonaisuudessaan tasaamaan epäsäännöllisten tulojen aiheuttamaa parin kuukauden notkahdusta. Minulla ei ollut varaa syödä lounasta tai mitään muutakaan kodin ulkopuolella ja pieni vaatevarastoni koostui vanhojen vaatteiden yhä ollessa liian pieniää halvimmista mahdollisista. Olin kateellinen miehelleni, joka söi lounasta kaupungilla ja työmatkoillaan istui usein ravintolapöydässä ateria edessään soittaessamme illalla toisillemme. Samalla mieheni kuitenkin maksoi vuokraamme kokonaan ja lähes kaikki laskut. Hän näki tulojensa hupenevan, vaikka palkkataso oli hyvä. Aikamme kipuiltuamme taloudenhoidon kanssa päätimme lohkaista molempien tuloista yhtä suuren prosenttiosuuden yhteiseen kassaan, jolloin panostus olisi molemmilta yhtä suuri tulotasun epätasaisuudesta huolimatta. Lopun osan tuloistaan kumpikin käyttäisi mielensä mukaan.

Miten yhteinen talouskassa sitten järjestettiin? Laskimme kuukauden ajalta kaikki menomme ja jaottelimme ne eri osioihin: vuokrat, vakuutukset, ruoka, viihde, ravintolat jne. Kuittien syynääminen oli silmiä avaava kokemus sekä minulle että miehelle. Minulle paljastui konkreettisesti kuinka paljon esimerkiksi autoon liittyviä kuluja mieheni maksaa ja hänelle valkeni mm. se miten vähän minulla oli mitään mahdollisuuksia käyttää rahaa itseeni. Todellakin yhteinen taloutemme ei tuota aiemmin ollut todellisuudessa ollut yhteinen, vaan pikemminkin kahden asiansa erillään hoitavan aikuisen muutamalla langansäikeellä yhteen punottu kyhäelmä. Laskimme viimeinkin taloutemme todelliset kustannukset, sen mitä elämisemme maksa, kun siitä riisuu päältä kuorrutteet (ravintolakäynnit ja muut vain elintasoon liittyvät kustannukset). Päädyimme perustamaan yhteisen tilin, jonne molemmat sitoutuivat siirtämään 60% kaikista tuloistaan joka kuukausi. Tältä tililtä maksamme vuokran, ruokaostokset, netin, bensat, vakuutukset, lasten vaatteet yms. Loput 40% tuloistaan molemmat manageroivat mielensä mukaan. Mahdolliset ravintolakäynnit, kodin ulkopuolella syödyt lounaat, take away kahvit, aikakauslehdet, kuntosalimaksut ja omat vaatteemme yms. kulut maksamme omilta tileiltämme. Minä laitan omasta osuudestani vielä kuukausittain siivun säästötilille, ASP-tilille ja sijoituksiin ennen kuin tililläni on jäljellä se summa, jonka käytän miten huvittaa. Mieheni käsittelee rahojaan ihan eri tavalla ja oikeastaan olen tyytyväinen, kun en ole siitä edes tarkasti perillä. Minulle riittää, kun yhteinen taloustilimme toimii sovitulla tavalla.

Lapsilisistä oleme pääsääntöisesti siirtäneet taloustilille 80% ja jakaneet molempien lasten tileille 10% lapsilisästä. Lapsille siirrettävä summa on pieni, mutta enemmän kuin ei mitään. Suuremman palkan saadesamme saatamme hyvinkin laittaa lasten tileille siivun omasta osuudestamme. Lasten nimissä emme ole toistaiseksi tehneet sijoituksia, sillä siirrettävät ja tileillä olevat summat ovat niin pieniä. en kuitenkaan näkisi mahdottomana tulevaisuudessa säästää esimerkiksi rahastosijoituksilla myös lasten nimissä.

Häiden yhteydessä emme toivoneet lahjoja, vaan ilmoitimme kutsun yhteydessä tilinumeron, jonne vieraat voisivat halutessaan laittaa lahjoituksen. Emme ryhtyneet avaaman erillistä tiliä ennen kutsujen kirjoittamista, vaan tilinumeroksi merkittiin minun henkilökohtainen säästötilini. Häiden jälkeen perustimme uuden säästötilin, jonne siirsin kaikki saamame lahjoitukset. Nyt meillä on siis yhteisen taloustilin lisäksi myös yhteinen säästötili, jonne voimme kerätä rahaa paitsi taloutemme puskuriksi myös esimerkiksi yhteisiä lomamatkoja yms. isompaa kertasatsausta vaativaa varten. Olemme pohtineet, että voisimme alkaa säästämään yhteiselle säästötilillemme myös säännöllisesti pieniä summia. Olemme kesän aikana muuttamassa toiseen kaupunkin, jolloin myös asumiskustannuksemme tippuvat melkein puoleen. Näin ollen voimme jopa harkita taloustilille laitettavan summan pienentämistä 55% ja lohkaista näin ollen 5% tuloistamme yhteiselle säästötilille. Toisaalta saatamme myös sopia yhteisesti jonkin tietyn summan, jonka siirräme säästötilille säännöllisesti. Tähän asiaan emme kuitenkaan ole vielä tämän enempää syventyneet. Henkilökohtaiset säästömme ja sijoituksemme pysyvät vastakin henkilökohtaisina. Meillä ei ole vielä avioehtoa kirjoitettuna, mutta olemme päättäneet sellaisen kirjoittaa. Tarkoituksemme ei ole vain suojata henkilökohtaista omaisuuttamme avioeron varalta, vaan tehdä taloutemme jako selkeäksi myös perheenjäsenillemme tulevaisuudessa kohdallemme osuvien perintöjen osalta.

En osaa sanoa onko seksielämämme parantunut yhteisestä taloudenpidosta sopimisen jäkeen (en totta puhuen näe tässä itse mitään korrelaatiota!), mutta voin kuitenkin todeta, että olemme alkaneet puhua raha-asioistamme hyvin avoimesti toisillemme eikä raha-asiat enää aiheuta välillemme kitkaa. Kun minä kiemurtelen huolissani käyttötilien varojen ollessa vähissä saa mieheni hellästi hymyillen huoleni kaikkoamaan. Olemme hiljalleen oppineet toisiltamme paremmiksi rahankäytttäjiksi. Mieheni on oppinut minulta säästäväisyyttä ja pitkänäköistä taloudenhallintaa ja minä puolestani olen oppinut hieman höllentämään otetta ja käyttämään rahaa myös iloa tuottaviin asioihin ikuisen mahdollisimman pienillä menoilla kituuttamisen ja pahaan päivään varautumisen sijaan.

 

 

Lue myös aiemmat postaukseni raha-aiheista:

Puhutaan rahasta

Puhutaan rahasta: Penninvenytysvinkkejä opiskelijabudjetilla elämiseen

Puhutaan rahasta: Elämää epäsäännöllisten tulojen kanssa

Puhutaan rahasta: Tulotasosta ja sen kehittymisestä

 

 

Kuva Pinterestistä lainattu ja sen linkki vie tänne.

Kommentoi