Täydellistä vaatekaappia metsästämässä, osa 3
Miten voikin omien mieltymysten tutkiskelu olla niin mielenkiintoista, vaikka luulisi vastausten olevan ihan itsestäänselviä! Tällä kertaa valokeilassa on leikkaukset ja siluetit. Kun lähtee metsästämään omaa täydellistä vaatekaappiaan, ei tietenkään halua sinne enää yhtään vaatetta, jossa kaikki on melkein täydellistä, mutta ei ihan. Tässä on avuksi paitsi oman tyylin tunteminen myös itseä miellyttävien (ja parhaassa tapauksessa myös imartelevien) leikkausten tunnistaminen. Siluetteja pohtimalla taas on helppo tunnistaa se millaisista kokonaisuuksista pitää. Sillä vaikka vaatekaapissa olisi vain sellaisia vaatteita, jotka ovat omien ihanteellisten leikkauksien mukaisia, voi itseä miellyttävien asukokonaisuuksien löytyminen olla vaikeaa, jos ei tunnista omia suosikki-siluettejaan.
Minä en usko kehotyyppiin pohjaaviin pukeutumisohjeisiin. En halua peittää tai korostaa kehoni ominaisuuksia sen mukaan, mitä joku joskus on jossain sanonut. Koen itse olevani oman ainutlaatuisen kehoni ja omien pukeutumistavoitteideni asiantuntija. Taisteluni stereotypioita vastaan on kai jossain määrin sisäsyntyistä, sillä edes epävarmana teininä (jolloin olisin epävarmuuksissani mielelläni tuupannut itseni johonkin sopivaan lokeroon) en osannut mökillä vanhoja naistenlehtiä lukiessani määrittää omaa kehotyyppiäni. Hehee, ehkä olenkin luonnonoikku! Tai sitten ihan vaan upea uniikki itseni. Kehotyyppiä (tai mitään muutakaan stereotypiaa) parempi tapa on keskittyä vaatteiden ominaisuuksiin. Niistä on helppo valita kelpaavat ja hylättävät mallit ja muodot. Valinta on sinun. Pohdittavia ominaisuuksia on esimerkiksi kauluksien/kaula-aukkojen mallit ja muodot, hihojen ja lahkeiden pituudet ja väljyydet, vyötärön korkeus ja istuvuus, helmojen pituudet jne. Hyviä välineitä tähän löytyy esim Wardrobe Architectistä (kerroinko jo miten paljon pidin tuosta juttu-sarjasta!) ja Pinterestistä, missä voi hakusanoja vaihtelemalla löytää pohdintaa helpottavia taulukkoja ja eri leikkausten nimiä ym.
Tämä osuus oli ainakin minulle paljon helpompi kuin omaa tyyliä määrittelevien adjektiivien tai tyylisuuntien määritteleminen. Olen tähän ikään mennessä ehtinyt pukeutua jo aika monenlaisiin tyyleihin ja leikkauksiin, ja tietysti rooliasuissa on saanut kokeilla hyvinkin laajalla skaalalla erilaisia leikkauksia ja koko liudan historiallisiakin asuja. Eri listoista oli helppo napsia omat suosikit, kuten pyöreät ja venemalliset pääntiet, pillilahkeet, 3/4 hihat, A-linjaiset helmat jne. Ja toisaalta myös hylätä ehdottomat inhokit, kuten poolokaulukset, joissa tunnen kauluksen tiukkuudesta tai löysyydestä riippumatta kuristuvani. Hitusella itsetuntemusta ja arkijärkeä luovuin lopulta myös niistä tyyleistä, joista kovasti pidän, mutta joissa oloni ei ole syystä tai toisesta hyvä. Esimerkiksi kynähameet, joissa koen takamukseni kasvavan ainakin kolminkertaiseksi suhteessa sen todelliseen kokoon tai takaa vyötärölle asti uurretut pääntiet, koska en löydä itselleni hyvin istuvia ja riittävän tukevia rintaliivejä, joissa selkä jäisi kokonaan paljaaksi. (Saa kertoa, jos tietää jonkin toimivan ratkaisun, mikä toimii myös hieman suuremmalle povelle, jonka kimmoisuus on kärsinyt kahden lapsen imetyksestä!)
Vaatteiden leikkausten lisäksi pohdin siluetteja, muotoa ja kokonaiskuvaa. Sitä millaisista asukokonaisuksista pidän. Missä viihdyn ja tunnen oloni hyväksi, itsevarmaksi, rennoksi ja voimakkaaksi. Minua viehättää erityisesti tiukan ja väljän vaihtelut. Jos alaosa on niukka tai tyköistuva, saa yläosassa olla väljyyttä tai toisin päin. En tunne oloani mukavaksi kokonaan tyköistuvassa tai niukassa asussa, kuten pillifarkut ja kireä toppi tai muotoja nuoleva minimekko, tunnen silloin itsen ihelposti makkaraksi, joka on ahdettu hieman liian pieneen kuoreen… Berliininmakkara nakkimakkaran kuoressa – tiedäthän? Toisaalta en viihdy myöskään kauttaaltaan väljissä tai liehuvissa vaatteissa, kuten esimerkiksi kauttaaltaan väljässä maximekossa. Liian väljässä kokonaisuudessa tuntuu kuin hukuisin materiaalin sisään ja tunnen itseni entistäkin lyhyemmäksi. Sen sijaan minulle luontevimpia yhdistelmiä ovat esimerkiksi pillifarkut ja iso neule tai maxihame ja trikootoppi. Väljyyden ja tiukkuuden lisäksi vaihtelua luo materiaalin määrä esim lyhyet lahkeet ja pitkät hihat. Jokaisella on tietenkin omat mieltymyksensä ja omat ideaaliset siluettinsa!