Tylsyyttä, kuviteltua kiirettä ja saamattomuutta

Kävin perjantaina ystäväni kanssa pitkällä kävelyllä. Ja kun sanon pitkällä, tarkoitan todellakin pitkää kävelyä, sellaista reilun 2 tunnin mittaista. Tavatessamme Töölönlahdella ystäväni kysyi mitä minulle kuuluu ja huokaisin vastaukseksi. Hän huolestui onko jokin vinossa, mutta ei minulla ole hätää, on vaan järkyttävän tylsää.Kaipaan vaihtelua, kaipaan tekemistä ja samalla kuitenkin puuhastelen päivittäin paljon kaikenlaista ja tehtävälistani päätä ei vieläkään vaan näy.

Kuviteltu tylsyys ja kiire eivät kumoa toisiaan

Olen tämän eristäytymisen aikana tajunnut, että tylsyys ei ole kiinni siitä miten paljon asioita tekee. Tylsyys on mielentila. Puuhailen päivisin kaikenlaista. Laitan ruokaa, luen kirjaa, vietän aikaa lasten kanssa, leivon, katson iltaisin TV:tä mieheni kanssa, lenkkeilen, soitan ja laulan. Olen silittänyt kaikki silittämistä odottaneet vaatteet valmiiksi kaappiini. Olen jopa siivonnut, vaikka yleensä välttelen siivoamista niin kauan, että mieheni hoitaa sen. Todellisuudessa mieheni toleranssi kodin sotkuille on sen verran matalampi kuin minulla, etten joudu aktiivisesti välttelemään siivoamista kovin kauaa ennen kuin koti on jo siivottu. Todellisuudessa tylsyyteni on täysin kuviteltua. Minulla on seuraa päivän jokaiselle tunnille ja mukava koti, jossa puuhailla. Mieleni on tylsistynyt, koska kaipaan omaa normaalia elämääni, koska en kuitenkaan osaa sopeutua näin rajoitettuun elämään.

Jos tarkastelen tehtävälistaani, olen pahasti jäljessä ja minulla pitäisi olla kamala kiire. Tehtävä listalla on mm. opintoja, joiden tahtia tosin hidastin puoleen sen jälkeen, kun lapset alkoivat viettää kaikki päivät kotona. Siitä huolimatta olen rajusti jäljessä omasta aikataulustani. Toisaalta tiedän, että minulla olisi myös kyky hoitaa nämä tehtävät nopeastikin pois päiväjärjestyksestä, kun vaan päättäisin ryhtyä toimeen ja raivaisin sille tilaa päivistäni. Oikeasti tehtävien asioiden loisäksi on loputon lista asoita, joita haluaisin tehdä aina uusien soittimien soiton opettelusta seinän maalaamiseen. Kiireen tuntu saattaa herättää minut yöllä ja mieleni täyttyy kaikista niistä asioista, mitä pitäisi tehdä. Päätän kirjoittaa viimeinkin sen konkreettisen tehtävälistan ja aikatauluttaa päiväni järkevästi, mutta aamulla unohdan koko jutun ja vaivun olemattomaan tylsyyteeni. Tosiasiassa minulla ei ole kiire. Minulla ei ole kiire minnekkään, koska en saa mennä mihinkään. Kiireeni on täysin kuviteltua samoin kuin tylsyytenikin.

Vain saamattomuus on todellista

Yksi asia kuitenkin on todellista ja se on saamattomuuteni. Saamattomuuteni ylittäminen olisi varmasti avain sekä tylsyyden että yöllä minut herättävän kuvitellun kiireen selättämiseen. En koe olevani varsinaisesti laiska, koska puuhailen kyllä kaikenlaista joka päivä ja harrastan liikuntaa ja musiikkia myös täällä kotikaranteenissa. Ehkä saamattomuuteni etenkin niiden asioiden kohdalla, joita minun todella pitäisi tehdä – eli opintojen edistäminen ja suunnitteilla olevat mahdolliset työprojektit – johtuu jonkinasteisesta henkisestä lamaantumisesta.

Koronakriisin aiheuttamat muutokset elämässä on heikentäneet merkittävästi keskittymiskykyäni. Aiemmin juuri kykyni keskittyä, metelinkin keskellä on ollut kantava voima arjessani. Nyt keskittymiskykyni on tippunut banaanikärpäsen tasolle. Pienikin kimoke suuntaan tai toiseen saa ajatukseni harhailemaan. Unohdan kesken lauseen mitä olin kirjoittamassa tai luen oppikirjasta samaa lausetta kerta toisensa perään pääsemättä eteen päin. Ja jos saan kiinni työnteosta edes hetkeksi, tulee viisivuotias kuopus pian keskeyttämään pyytämällä pumpulia pupun hännäksi tai kysymällä missä on se tietty sininen sukka, jonka hän juuri nyt tällä hetkellä haluaa väkisin pukea päälleen. Tietenkin mieheni tekee parhaansa, että saisin myös rauhallista aikaa kotona ilman häiriöitä, mutta aina en saa keskittymistä onnistumaan juuri niinä tunteina, kun hän vie lapsen ulos.

Apua aikuisten lukujärjestyksestä?

Seuraavaksi tylsyyttä, kuviteltua kiirettä ja saamattomuutta vastaan kokeiluun pääsee lukujärjestys. Esikoisen koulu tuntuu sujuvan hyvin myös etänä, kun laitoin hänet seuraamaan orjallisesti koulun lukujärjestystä aikatauluineen. Ehkä meidän aikuistenkin on tehtävä itsellemme lukujärjestys, jotta saisimme molemmat tehtyä lastenhoidon ja ruoanlaiton lisäksi myös jotain järjellistä. Merkitsen lukujärjestykseen meille molemmille aikaa sekä työlle että liikuntaan kaiken latenhoidon ja loputtomalta tuntuvan ruoanlaiton keskelle. Toivottavasti jo tällä viikolla voisin hyvästellä saamattomuuden ja sen kautta myös öisin herättävän kiireen tunnun ja päivisin raastavan tylsyyden.

Lue myös:

7 + 1 vinkkiä työhyvinvointiin ja tehokkuuteen

Kuva: Terricks Noah/Pexels. Kuvassa koiranpentu, koska kaiken keskittymättömyyden keskellä ajattelen tavallistakin enemmän koiranpentuja.