Työunelmia ja unelmatöitä

Kolmistaan Karoliina kirjoitti täällä kotityön lopareista. Unelma kotona tehtävästä työstä olikin osoittautunut laiskistavaksi ja elämään syntyi työhuoneen mentävä aukko. Olen itse pohtinut viimeisten kahden vuoden aikana paljon unelmatyötä. Ensin pitkällä vanhempainvapaalla ja kotihoidontuella jatketulla äitiyslomalla, sitten töiden lomassa, kun huomasin 8-16 toimistotyön minulle täysin sopimattomaksi.

Minun unelmatyöni liittyy tavalla tai toisella näyttämötaiteisiin ja kulttuuriin. Minulla on väkevä kunnianhimo ja haluan kiivetä uraportailla korkealle. Kuluneen vuoden aikana tehdessäni ensimmäistä kertaa perinteistä 8-16 toimistotyötä totesin, että se ei sovi minulle. Sen sijaan teatterien kaksiosaisessa työtahdissa olen viihtynyt hyvin, harmi vaan ettei se oikein sovi tähän elämänvaiheeseen – etenkään kun mieheni tekee j ositä kaksiosaista päivää. Haluan mielelläni olla lasten kanssa illat kotona, niin kauan kuin he vielä minua tarvitsevat. Kaipaan työhöni vaihtelua ja itseohjautuvuutta. Haluan tavata työssäni ihmisiä, mutta tehdä töitä myös itsenäisesti omaan tahtiini. Työhuone on hyvä olla olemassa – etenkin silloin kun voin itse vaikuttaa sen ulkonäköön tavalla tai toisella, mutta haluan niin toivoessani voida siirtää työhuoneeni hetkellisesti esimerkiksi kahvilaan tai omalle kotisohvalle.

Haluan hallita omaa työtäni ja toimin mielelläni myös esimiesasemassa. Haasteet ja suuret kuviot saavat minut hyrisemään innostuksesta. Vaikka paineen alla työskentely on stressaavaa, saan siitä suoriutuessani sellaisen endorfiiniryöpyn, että odotan seuraavaa. Huomaan, että haastavassa työssä saan paremmin rentouduttua myös kotona, koska koen antaneeni työlle kaikkeni jo työaikana. Sen sijaan liian helpot työtehtävät saavat mieleni uupumaan ja uupumus seura minua kotiinkin. Parhaassa tapauksessa työhaastaa sekä älykkyyteni että luovuuteni. Koska vietän työn parissa merkittävän osan hereillä oloaikaani, haluan että työ palkitsee minua jo omalla sisällöllään. Innostuneena työstäni annan myös työnantajalleni parhaan mahdollisen vastineen pakastani. Olen tehokas työskentelijä ja teen usein työni nopeasti. Nopean ja tehokkaan työn vastineeksi kaipaan luovia taukoja ja haaveilua työn lomassa, jota intoni ja inspiraationi työhön pysyy yllä.

Työpaikan ilmapiirillä ja työtovereilla on minulle suuri merkitys. Vaikka pidänkin itsenäisestä työstä on minulle tärkeää tavata työssäni myös muita. Haluan itse toimia työympäristön sosiaalisissa suhteissa työilmapiiriä nostattavassa roolissa. Parhaassa tapauksessa töitä saa tehdä ihanien ystävien kanssa. Koen, että hyvässä ilmapiirissä syntyy parempaa jälkeä ja työnteko on kaikille mukavampaa, olemmehan väistämättä paljon tekemisissä toistemme kanssa. Toisinaan olen haaveillut omasta työtilasta, jossa toisinaan piipahtaisi asiakkaita, ystäviä ja kolleegoja. Toisinaan taas omasta työhuoneesta isommassa talossa (tämä toive on piakkoin toteutumassa). Jaettu työhuone on tähän mennessä osoittanut minulle paitsi hyvät myös huonot puolensa ja uskonkin jaetun työhuoneen toimivan ensisijaisesti silloin, kun työn luonteeseen liittyy paljon työhuoneen ulkopuolella tehtävää työtä.

Ainakaan toistaiseksi en haaveile yrittäjyydestä, mutta en sano ”ei koskaan”. Nyt haluan kehittää omaa osamistani mahdollisimman pitkälle, oppia uutta ja vahvistaa jo osaamaani. Haluan tutustua yhä laajemmin alani verkostoihin ja vaikuttaa omalla työpanoksellani. Pitkän aikavälin tavoitteeni on korkealla, mutta koen olevani jo oikealla tiellä.

Kuva on erään vanhan prokkiksen käyttämättömistä promokuvista, pidimme ihanan naurun ja suukkojen täyteisen kuvaussession hyvien ystävien kesken.