Uuden työkaverin uudet vaatteet
Uudessa työssäni kannan jatkuvasti mukana läppäriä, vaikka kyllä minulla on ihan työpöytä ja pöytäkone. Koska joudun toisinaan joka tapauksessa matkaamaan pois työpöytäni äärestä on helpointa tehdä työt pääasiassa läppärillä, jolloin kaikki tarvittavat tiedostot kulkee aina mukana. Tämä mielessäni päädyin alkukesästä ostamaan itselleni uuden työkaverin vanhan jo opiskeluaikanikin minua palvelleen, kieltämättä hurjan painavan macbook pron nuorempaan, pienempään ja kevyempään macbookiin.
Uudessa työkaverissa minua miellyttää erityisesti sen keveys, hieman pienempi koko (12″), uusi kevytkäyttöinen näppäimistö ja ennen kaikkea sen suloinen ruusukutainen väri. Pohdin väriä hetken, sillä perinteinen hopean harmaa olisi ollut hitusen edullisempi, mutta lopulta mieheni lopetti nuo pohdinnat kuin seinään. Vääntäessäni kättä pihiytteni ja esteettisen silmäni välillä mieheni totesi: ”Jos joku tässä maailmassa saa päivittäin kiksit siitä, että kone on söpön vaaleanpunainen se olet sinä. Unohda se raha, päivittäinen mielihyväsi on monta kertaa sen arvoinen!” Voi kuinka onnelliseksi tulinkaan, tilasin koneen heti ja pian jo noudin sen liikkeestä. Mies oli ihan oikeassa, vaikka maksaisin laskuja iloitsen aina konetta käyttäessäni siitä miten kaunis se on.
Vanha koneeni oli kulkenut sille neulomassani pussukassa, joka tietenkin oli tälle uudelle kaverille ihan liian iso. Jonkin aikaa kaunokaiseni sai kulke liian suuresa neuleessa, mutta viimein sain aikaiseksi ommella sille oman takin sinisistä tilkuista. Uudessa suojapussissa on käytrety jämätilkkuja, joista muistuu mieleen rakkaat poikani. Tilkuissa on paloja kuopuksen vauvapeitosta ja ensimmäisestä takista sekä serkuilla kiertäneestä havaji-paidasta, joka rikkoutui rajuissa leikeissä, siinä on myös pala kangasta josta ompelin esikoiselle matkapussukan, pala minun hamekangastani ja vuorena jäljelle jäänyt pala kankaasta, jonka esikoinen valitsi Marimekon ystävämyynnissä aikoja sitten. Mieheni vain nauroi ja totesi: ”toivottavasti et pikkonut tuohon jotain takeistani vielä amuletiksi mukaan”.
En tiedä onko aarrekartoilla voimaa muuttaa elämää toivottuun suuntaan. Kuitenkin niitä tehdessä aina kehoitetaan laittamaan se esille paikkaa, jossa sen näet usein. Tein aarrekartan joskus kauan sitten, jolloin siihen päätyi haaveita mm. työelämästä ja avioitumisesta. Toteutuneita haaveita molemmat. Ajattelin,e ttä on aika tehdä uusi ja mikäpä olisi sen sopivampi paikka aarrekartalle kuin tietokoneen näyttö. Kokosin aarrekarttani Pinterrestistä nappaamillani kuvilla ja sommittelin ja rajasin kuvat taustakuvaksi. Uudessa aarrekartassa on jäänyt edellisestä mukaan yhä vain toive omasta koirasta. Lisäksi sieltä voi lukea toiveita onnellisena jatkuvasta perhe-elämästä, hyvästä itsetunnosta, omasta kodista, työelämässä etenemisestä, matkustelusta sekä musiikille ja muille harrastuksille omistautumisesta.
Uusi työkaverini on nyt juuri minulle juuri nyt täydellinen ja uskon, että tämäkin ystävyys tulee kestämään pitkään. Aivan kuten vanhankin työkaverini kanssa. Sen joka auttoi minut läpi yliopiston ja gradunkirjoituksen sekä työelämään siirtymisen ensimmäiset vuodet.
Olen ostanut kuvissa näkyvän koneen ja pussukan kankaat omilla rahoillani eikä minulle ole maksettu tämän postauksen kirjoittamisesta. Aarrekartan kollaasin kuvat on kerätty ja Pinterestistä ja pääosin rajattu uudestaan omiin tarkoituksiini soveltuviksi.