Uusi koti
Olemme asuneet uudessa kodissamme nyt noin kuukauden ajan ja tavaramme ovat löytäneet paikkansa. Tätä kirjoittaessani meiltä puuttuu enää verhokiskot ja sen vuoksi myös verhot yhdestä huoneesta ja piano odottaa vielä pintakäsittelyä ja korjausta vanhempieni kotona. Uusi kotimme on kaikkea sitä mitä toivoimme ja vielä vähän enemmän. Koko kevään ja kesän hoin itselleni, ja kaikille niille, jotka jaksoivat minua kuunnella, että löydämme varmasti juuri meille sopivan kodin, juuri siltä alueelta kuin toivomme ja juuri meille sopivaan hintaan. Näin siinä lopulta myös kävi. Tämän sortin unelman täyttymys on antanut uutta puhtia myös kodin laittamiseen ja olemme saattaneen alkuun ja toteuttaneet kotiin liittyviä projekteja, jotka ovat roikkuneet jo aikakausia ja toisaalta uusia tähän asti vain ”jospa joskus” -asteella olleita projekteja, jotka ovat saaneet inspiraation toteutukseen nyt haaveiden toteutumisesta.
Jo keväällä päätimme luopua ajatuksista oman kodin ostamisesta, koska meillä ei olisi konkreettisia mahdollisuuksia saada meille sopivaa asuntoa siltä alueelta, missä haluamme asua. Punnitsimme vaihtoehtoa hieman kauemmaksi muuttamisesta, mutta totesimme ajan olevan meidän perheessä sitä tärkeintä ja arvokkainta valuuttaa. Kauempana asuessa olisimme pian siinä tilanteesa, ettei mieheni enkä ajoittain minäkään, näkisi arkisin lapsiamme aamua lukuunottamatta olenkaan. Se olisi meille aivan liian kallis lasku maksettavaksi, joten päädyimme etsimään vuokra-asuntoa Helsingin keskustan alueelta. Kävimme katsomassa useita asuntoja, mutta niissä oli aina jotakin vialla. Yhteen asuntoon olisimme olleet valmiita muuttamaan, mutta se meni meiltä sivu suun (ja oikeastaan se olisi kyllä vapautunutkin kuukautta liian aikaisin).
Tätä asuntoa katsomaan kävellessämme odotuksemme olivat korkealla. Värisevin äänin toppuuttelimme toisiamme ja yritimme rauhoittaa villinä laukkaavaa mielikuvitustamme. Emme olleet nähneet asunnosta lainkaan kuvia etukäteen. Tiesimme vain osoitteen ja huoneiden lukumäärän. Ihastuin taloon jo rappukäytävässä, ja asuntoon tullessamme menetin jo täysin sydämeni. Tiesin, että tämä olisi meidän, mutta pelkäsin sen olevan liian hyvää ollakseen totta. Näytön jälkeen istuimme kahvilaan pohtimaan juuri näkemäämme ja jo samana päivänä ilmoitime vuokranantajalle, että olemme kiinnostuneita asunnon vuokraamisesta. Seurasi odotus, joka tuntui ikuisuudelta. Tunteen seilasivat innostuksesta pelkoon ja epäuskosta ahdistukseen. Mielessäni jo hieman itseltänikin salaa sisustin uutta kotiamme, mutta samalla pelkäsin, ettei siitä tulisikaan meidän. Kun sitten viimein saimme vuokranantajalta tiedon valinnasta, tapahtui kaikki kuin nopeutettuna.
En ole koskaan saanut tyhjennettyä muuttolaatikoita näin kivuttomasti. Tuntui kuin jokainen tavara olisi kertonut minulle mihin ne kuuluivat. Toki viime vuosien varrella tehty rankka omaisuuden karsiminen ja uuden asunnon runsaat säilytystilat myös helpottivat purkamista huomattavasti. Olen itkenyt jo monesti sitä miten onnellinen olen tästä kodista. Tässä on hyvä olla.
Kuvat kävelyiltäni minulle niin rakkaasta Töölöstä <3