Vanhoista muistiinpanoista, kasvusta ja ajoituksesta
Mieheni kaiveli muutama viikko sitten vanhoja muistiinpanojaan. Vuosien saatossa kertyneiden papereiden joukosta löytyi Kutsu -runo, jonka hän antoi minulle luettavaksi. Kyse ei oikeastaan ole edes runosta vaan tekstin alla on merkintä ”Oriah Mountain Dreamer, intiaanivanhus, toukokuu 1994”. Teksti sai silmiini kyyneleet ja kosketti minua syvästi. Nyt haluan jakaa tuon tekstin teidän kanssanne.
KUTSU
Mitä teet elääksesi, ei kiinnosta minua. / Tahdon tietää, mitä sydämesi ikävöi / ja rohkenetko uneksia löytäväsi sen.
Ikäsi ei kiinnosta minua. / Tahdon tietää uskallatko olla rakkaudesta hulluna / unelmiisi, elämisen seikkailuun.
Mitkä tähdet kiertävät kuun kanssa samaa rataa, ei kiinnosta minua. / Tahdon tietää oletko koskettanut surun keskusta, / ovatko elämäsi pettymykset aukaisseet sinut vai / oletko kuihtunut ja sulkeutunut uuden tuskan pelosta.
Tahdon tietää, voitko pysyä hiljaa kipujen kanssa, minun tai sinun, / ryhtymättä kätkemään tai häivyttämään tai poistamaan niitä. / Tahdon tietää, voitko tuntea riemua, minun tai sinun, / voitko tanssia villisti sormenpäihin ja varpaisiin asti / hurmion täyttämänä kehottamatta meitä / olemaan varovaisia, realistisia tai muistamaan ihmisenä olemisen rajat.
Tahdon tietää, voitko olla luotettava ja siksi uskollinen. / Tahdon tietää voitko nähdä kauneuden / vaikkei se olekaan suloista kaikkina päivinä / ja onko elämäsi lähde nykyhetkessä.
Tahdon tietää voitko elää epäonnen kanssa, sinun tai minun / ja seisoa järven töyräällä ja huutaa / täyden kuun hopealle: Kyllä!
Missä elät ja paljonko sinulla on rahaa, ei kiinnosta minua. / Tahdon tietää, voitko herätä surun ja epätoivon yön jälkeen / ytimiin saakka uupuneena ja kolhittuna / ja tehdä sen mikä täytyy, lasten vuoksi.
Kuka olet ja miten jäit tänne, ei kiinnosta minua. / Tahdon tietää, haluatko seisoa kanssani tulessa / takaisin kavahtamatta.
Mitä tai missä tai kenen kanssa olet saanut oppisi, ei kiinosta minua. / Tahdon tietää, mikä sisälläsi kannattelee sinua / kun kaikki muu häviää.
Tahdon tietää, voitko olla kahden itsesi kanssa / ja jos tahdot kumppanin, viihdyt silti äänettömissä hetkissä.
Sisäisten mörköjen kohtaamisesta
Uskon siihen, että oikeat asiat löytävät meidät oikeaan aikaan. Tämän minulle entuudestaan vieraan tekstin oli aika löytää minut juuri tänä syksynä ja juuri näiden päässäni pyörivien mietteiden ja kysymysten keskellä. Olen käynyt läpi suurta sisäistä myllerrystä oikeastaan jo keväästä 2019 alkaen. Olen käynyt läpi vanhoja asioita, jotka olin haudannut piiloon jonnekin muistojen hautausmaalle mieleni pimeimpään sopukkaan. Sieltä ne kuitenkin tulivat pintaan ja olin pakotettu viimein vuosikausien pakoilun jälkeen kohtaamaan mörköni. Ilmeisesti elämäni oli viimeinkin sellaisessa tasapainossa, että alitajuntani ja kehoni koki minun olevan riittävän turvassa kohdatakseni mörköni. Kaiken myllerryksen seurauksena moni muukin asia on nyrjähdellyt suuntaan ja toiseen. Asioiden käsittely ja niistä irti päästäminen on tuntunut henkisenä ja jopa fyysisenä tuskana ja lopulta keveyden ja vapauden tunteena. Tunnen vahvasti olevani matkalla kohti itseäni ja olen onnellinen kaiken keskeneräisyydenkin keskellä. Nyt vaaditaan rohkeutta tuoda oma itseni yhä enemmän myös konkreettisesti tekoihini ja päätöksiini. Olen juuri siellä missä minun nyt pitääkin olla.
Kuva: Pixabay.