Vuosi vaimona
Viikonloppuna tulee kuluneeksi vuosi meidän häistä. Ensimmäinen vuosi aviolitossa ei ole ollut helppo, vaan siihen on sisältynyt ulkopuolelta tulevia haasteita ja muutoksia aina kotikaupungin ja työapikkojen vaihtamisesta sairastumisiin ja isompiin ja pienempiin havereihin. Tämä vuosi on kuitenkin hitsannut meitä yhteen yhä tiiviimmin. Kaiken elämän keskellä muistamme yhä mitä itse kirjoitetuissa valoissa lupasimme toisillemme. Hääkuvamme on kehystettynä työpöydälläni. Aluksi ajatus tuntui hassulta, kun työhuonetoverini kysyi toisinko kuvan pöydälle. Nyt olen jo tottunut siihen. Kuvan edessä on kaksi sutta, jotka saimme vuosia sitten eräänä yönä kähvellettyämme suklaahimossa kaksi lapselle tarkoitettua kinder-munaa. Nuo rikoskumppanit, kaksi sutta, seisoivat vuosi sitten hääkakkumme koristeina.
Mieheni saa minut yhä vain suuttumaan, leppymään, nauramaan ja rakastumaan itseensä yhä uudelleen joka päivä. Opimme päivä päivältä tuntemaan toisiamme vielä hieman entistäkin paremmin. Alamme oppia, mikä on paras tapa reagoida toisen purkauksiin niin hyvässä kuin pahassakin. Opimme luottamaan toisiimme niissäkin asioissa, joissa emme itse ole niin varmoja. Tiedän, että tuo toinen on aina puolellani ja minä hänen. Hän rakastaa minua silloinkin, kun olen heikko tai sairas ja katsoo ihaillen kun loistan. Minä olen ylpeä hänen saavutuksistaan, ja rakastan myös sitä herkkää olentoa hänen sisällään.
Jos minulta nyt kysyttäisiin uudelleen, niin vastaisin: ”Tahdon.”
Lue myös:
On niin helppoo olla onnellinen
Kuvat: Kuvat häistämme otti ihana Juho Vee, jota voin suositella kuvaajaksi täydestä sydämestäni. Lisää kuvia Juhon portfoliossa ja Facebook-sivulla.