Miten tähän päädyttiin

 

Elämäntapamuutos. Oravanpyörästä karkaaminen, going forward. 

Tai sitten voisin vain sanoa, että paloin loppuun. Lopetin työssä josta jopa pidin, päätin siirtyä kokonaan vegaaniseen ruokavalioon ja löytää elämään taas ilon aiheita, jotta meno olisi muutakin kuin ahdistunutta purnuttamista. 

Selkokielellä: olen aivan pa. Niin persaukinen, etten edes tiedä miten maksan seuraavan vuokran. 

Mutta elämänmuutoshan tämä vain on! Toivottavasti positiivinen sellainen. 

Lähdin tänään lääkärin vastaanotolta uuden sairaslomatodistuksen kanssa, pää taas aivan pyörällä ja totaalisen jumissa. Miten tähän taas päädyttiin? Miksi väsyin taas, olen varmaan mitä huonoin ihminen, kun en kykene edes käymään töissä ilman paniikkikohtauksia tai väsymättä fyysisesti täysin. Ahdisti, kurkkua kuivasi. Koitin pitää mielessä mitä hoitaja oli juuri hetkeä aiemmin sanonut. 

”Työpaikkoja tulee aina uusia, ei sun tarvitse tuntea häpeää siitä, ettei nyt ollut sulle sopiva hetki jatkaa. Ei kukaan pääse eteenpäin pelkillä säästöliekeillä” 

Ja niillähän tässä ollaan porskutettu väkisin elämässä eteenpäin: säästöliekeillä. Edellisestä työpaikasta täysin loppuun kulutettuna, kiireisestä ajanjaksosta aina vauhdilla seuraavaan. 

Päätin tällä kertaa kääntää tämän burnoutin ja väsähtämisen aivan päälaelleen, saada siihen vähän paremman kaiun. Elämänmuutos, sitä tämä on. Ja heti rupesi henki kulkemaan jo paremmin, askel tuntumaan himpun verran kevyemmältä. Nyt on aika keskittyä positiivisiin seikkoihin.

Ensi viikosta eteenpäin olen työtön (haa, todella positiivista). Aloitan terapian taltuttaakseni jo vuosia jatkuneen, mutta viimeaikoina reippaasti pahentuneen paniikkihäiriöni (ja masennuksen) vuoksi. Keittiö on jokaista kippoa ja kaappia myöten putsattu kaikesta turhasta: vanhaksi menneet eineskeitot on korvattu hedelmillä, sokeriset myslit tuorepuuroaineksilla ja niin edelleen. 

Olen ylipäätään viime aikoina siivoillut kotona, kait alitajuisesti yrittänyt siten järjestää muutenkin kaaoksessa olevaa elämääni. Kaikki minulla jo kaapin pohjalle päätyneet vaatteet lähtivät jakoon (suurinosa kierrätyskeskukselle, jostain syystä rakastan heidän konseptiaan aivan valtavasti). Ylimääräiset astiat saivat uudet kodit, siivosin jokaisen kaapin ja lipaston turhista vanhoista papereista, kirjoista ja ihan vain krääsästä, kaikesta sekalaisesta tavarasta, josta en edes tiedä miten ovat päätyneet tänne. 

Kotini tuntuu tyhjennyksen ja järjestelyn jälkeen kovin valmiilta henkisille myllerryksille. Uuteen ruokavalioon solahtaminen on myös ollut naurettavan helppoa (en koskaan ole ollut maito- ja lihatuotteiden suurin ystävä) ja pikku hiljaa alkaa tuntumaan siltä, että olen valmis myös hommiin pääkoppani kanssa. Terapian avulla, mutta muutoinkin. 

*

Ja jos tämän avautumisromaanini jälkeen vielä jäi mietityttämään tulevien tekstien aihealueita, niin näin karkeasti listattuna luvassa on ainakin seuraavaa:

– Terapiasta, lääkityksistä ja mielenterveyshäiriön kanssa elämisestä puhetta ilman kiertelyä ja kaartelua. Vihaan sitä faktaa, että nämä ovat kaikki yhä yhteiskunnassamme tabuja, joten tuntuisi typerältä itse niistä sitten hiljentyä. 

– Vegaani ruokavalio ja sen vaikutukset fyysiseen hyvinvointiin, sekä arvomaailmaan ja käyttäytymiseen. Tämä on myös aihe, josta kaipaan valtavasti muiltakin kommentteja ja ajatuksia! Koskaan en ole ollut se innokkain shoppaaja tai pihvien grillaaja, mutta nykyään eettiset ja kestävät valinnat tuntuvat niin tärkeiltä, että haluan todellakin pohtia aihetta ja saada toivottavasti myös vastavuoroisuutta aikaan!

– Työelämä, varsinkin työelämässä väsyminen. On aika hurjaa, että olen alle kolmikymppinen ja kerennyt palamaan jo kaksi kertaa vakavasti loppuun työelämässä, enkä ymmärtääkseni ole ainut. Mitä ihmettä, miksi me nuoret aikuiset ajamme itsemme (ja vähän toisiammekin) äärirajoille varsinkin työelämän suhteen?

Ei siis muuta kuin tervetuloa saitille ja toivottavasti saadaan aikaan jotain kirjoittamisen (sekä lukemisen!) arvoista.