Pitkän tähtäimen haave
Unelmoin pitkään itselleni vieraista varjoliljoista, mutta pidin niitä kohtuuttoman kalleina ja kuvittelin niiden siksi olevan vaikeita kasvatettavia. Kun sitten sattuman oikusta ensin löysin omasta ojasta pari isoa sipulia ja melkein perään sain kaverin äidiltä pieniä jakosipuleita, niin sainkin huomata niiden olevan helppoja ja nimensä mukaisesti myös varjossa kukkivia. Ne myös näyttävät lisääntyvän suht helposti, toisin kuin muut liljani, jotka pikemminkin tuntuvat taantuvan. Kaksi löydettyä varjoliljaa ovat muutamassa vuodessa muuttuneet viideksi, joista kolme kukkii ja pikkusipuleistakin tänä vuonna kukki jo kolme, yhteensä varsia taitaa olla 15. Valkoista varjoliljaa en ole tainnut koskaan edes nähdä, omani ovat ainakin toistaiseksi olleet kaikki näitä pinkkejä.
Koska varjossa kukkivia korkeita ja kauniita pinkkejä, violetteja tai valkoisia kukkia ei liiemmälti ole (vinkit otetaan kiitollisena vastaan) minulla on keittiön ikkunan alla pääoven vieressä iso lähes täysin varjoisa penkki nauhuksia, vaikken tykkää keltaisesta ja kotilot rakastavat niiden lehtiä. Haaveenani on hävittää nauhukset ja korvata ne jollakin muulla korkealla ja nätimmällä. Varjoliljoja tuskin saan montaa neliötä kovin nopeasti, mutta siinä olisi sopiva pitkän tähtäimen haave. Kavereina on jo valmiina hyvin yhteen sopivia seppelvarpua, kotkansiipiä, kuunliljoja, rönsytiarellaa ja jaloangervoja, kaikki suosikkejani, joita voisi myös levittää. Vähän valoisammassa reunassa kukkivat myös jalopähkämö ja myskimalva.
Nuo etupihan nauhukset näkyvät osittain tässä kuvassa ja viimeisen kuvan varjoisassa taustassa:
