Vattujen leikkaus ja masentava aamu

Vaikka olin henkisesti valmistautunut kohtaamaan aamulla lumisen maiseman, niin oli se silti aika masentava näky. Eilen niin keväinen hyötytarha näytti aamulla tältä:

Marjapensaiden taustalla kuvassa näkyy meidän vattumaa, joka on kyllä aikas surkean varjoisassa paikassa naapurin suurten kuusien alla ja osittain meidän puuvajan takana. Vatuissa on myös ollut aika paljon matoja, mistä syystä kokeilin ensimmäistä kertaa kuoria juurilta karikkeen pois, siellä kuulemma uinuvat ne ötökät, joiden toukat niitä marjoja syövät. Valitettavasti ohje ei ollut Gardening for dummies, eikä siinä sanottu, että mitä sille karikkeelle sitten pitäisi tehdä. Kuinka kaukaa ne ötökät ne marjat vainuavat? Avokompostit ovat ihan tuossa vieressä, joten sinne en niitä arvannut laittaa. Pari ämpärillistä kippasin kompostoriin, mutta ei sinne kaikki mahtuneet. Pitääköhän ne kärrätä risupäivänä ihan kaatopaikalle asti? Löysin myös muutaman lehtokotilon (arrggghh), joita on meidän pihaan ilmestynyt parin viime kesän aikana ja pakkaset ei todellakaan olleet saaneet niitä hengiltä, vaikka niin lehdessä talvella lupailtiin. Yritin vähän pöyhiä muitakin paikkoja, mutta mistään muualta en niitä onneksi löytänyt. Olenkohan koskaan vihannut mitään niin paljon kuin noita kerrassaan iljettäviä tuholaisia. En sitten laittanut uutta hakettakaan vattujen juurelle niiden iloksi. Mieluummin kitken rikkaruohoja kuin tarjoan kotiloille lokoisat oltavat. Leikkasin myös viime vuonna marjoneet varret pois, nehän ovat jo kuolleet ja muuttuneet kuiviksi ja vaaleiksi eivätkä marjaa enää tee. Joka vuosi tuntuu, että ei sinne jää mitään jäljelle, mutta kyllä sieltä vain niitä uusia varsia aina kuitenkin kasvaa. Ja eikös ole söpöinen kuusi tuolla keskellä vattumaata.