Vattujen leikkaus ja masentava aamu

Vaikka olin henkisesti valmistautunut kohtaamaan aamulla lumisen maiseman, niin oli se silti aika masentava näky. Eilen niin keväinen hyötytarha näytti aamulla tältä:

20160425_luminen_aamu_ja_vattumaa - 3.jpg

Marjapensaiden taustalla kuvassa näkyy meidän vattumaa, joka on kyllä aikas surkean varjoisassa paikassa naapurin suurten kuusien alla ja osittain meidän puuvajan takana. Vatuissa on myös ollut aika paljon matoja, mistä syystä kokeilin ensimmäistä kertaa kuoria juurilta karikkeen pois, siellä kuulemma uinuvat ne ötökät, joiden toukat niitä marjoja syövät. Valitettavasti ohje ei ollut Gardening for dummies, eikä siinä sanottu, että mitä sille karikkeelle sitten pitäisi tehdä. Kuinka kaukaa ne ötökät ne marjat vainuavat? Avokompostit ovat ihan tuossa vieressä, joten sinne en niitä arvannut laittaa. Pari ämpärillistä kippasin kompostoriin, mutta ei sinne kaikki mahtuneet. Pitääköhän ne kärrätä risupäivänä ihan kaatopaikalle asti? Löysin myös muutaman lehtokotilon (arrggghh), joita on meidän pihaan ilmestynyt parin viime kesän aikana ja pakkaset ei todellakaan olleet saaneet niitä hengiltä, vaikka niin lehdessä talvella lupailtiin. Yritin vähän pöyhiä muitakin paikkoja, mutta mistään muualta en niitä onneksi löytänyt. Olenkohan koskaan vihannut mitään niin paljon kuin noita kerrassaan iljettäviä tuholaisia. En sitten laittanut uutta hakettakaan vattujen juurelle niiden iloksi. Mieluummin kitken rikkaruohoja kuin tarjoan kotiloille lokoisat oltavat. Leikkasin myös viime vuonna marjoneet varret pois, nehän ovat jo kuolleet ja muuttuneet kuiviksi ja vaaleiksi eivätkä marjaa enää tee. Joka vuosi tuntuu, että ei sinne jää mitään jäljelle, mutta kyllä sieltä vain niitä uusia varsia aina kuitenkin kasvaa. Ja eikös ole söpöinen kuusi tuolla keskellä vattumaata.

20160425_luminen_aamu_ja_vattumaa - 1.jpg

 

Kommentit (5)
  1. Söpö kuusi! Onko se siellä viettämässä kesää vai onko ihan itsekseen siementynyt sinne?

    Vattu-urakka on vielä edessä, teen sen usein vasta sitten kun kelit ovat lämmenneet – sen jälkeen on tosin aina kädet aika naarmuilla.

     

    1. Kyllä se on sinne ihan pyytämättä ilmestynyt. Meillä kasvaa erilaisia kuusen- ja pihdantaimia vähän joka puolella ja nyt olen hämmästellyt yhtä, joka näyttää kovasti japaninmarjakuuselta. Viime kesänähän siirtelin serbiankuusentaimia kompostorin luo ja nyt täytyy tuo marjakuusi kyllä pelastaa parempaan paikkaan. Etupihalla olen kokeillut kolmen kuusentaimen leikkausta, niistä saisi ilmeisesti esim. pesäkuusen näköisiä, jos vaan osaisi. Vattumaan kuusi saattaapi päästä vaikka jouluna maljakkoon, kun en nyt keksi, mihin sen sijoittaisin, molempien omenapuidenkin alla kasvaa jo taimet ja ruukussakin on muutaman vuoden viihtynyt yksi. Parvekkeellekin voisi tietysti yhden laittaa. Olisikin kiva, jos kasvaisi niin isoksi, että siihen voisi laittaa kynttilät 🙂 Sen voisi pitää leikkaamalla kapeana ja tuuheana, haa, siinäpä ideaa. Jos istuttaisi sen korkeaan ruukkuun, niin ei tarvisi ehkä niin kamalan montaa vuotta edes odotella.

      1. Hyviä ideoita! Heti innostit mutkin pohtimaan sitä pesäkuusituunausta!

        Mä yritin sitä ruukussa kasvattamista pari vuotta mutta kuluneena talvena kanit olivat syöneet kaikki oksat pois. Blaaaaah. Pitää ens kerralla jättää kylmään kuistiin talveksi niin eivät pääse käsiksi… tai miten sen nyt sanois…

        1. No kyllä on nälkäisiä pupuja, jos kuusetkin kelpaavat. Onko ne niitä city-kaneja? Onko niistä kesällä vaivaa?

          1. Kuluneena talvena ensimmäiset tuhot – ilmeisesti niitä kaneja. Täytyy tutustua aiheeseen, että miten niiltä pystyisi suojautumaan. Ensi kesän kasvustot ovat kyllä taatusti vaarassa. 🙁

             

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *