Nykypäivän kasvihuoneita on kahdenlaisia: niitä perinteisiä, jotka on piilotettu pihan perälle ja joissa pääasia on tomaattien ja kurkkujen kasvatus ja niitä, joiden (usein melkein yhtä tärkeä) tarkoitus on palvella myös keski-ikäisen naisen huvimajana. En ole aivan varma, mikä oli meidän kasvihuoneen alkuperäinen tarkoitus, mutta kun tontti on niin pieni, että piiloon sitä ei saanut, niin on aika luonnollista, että sen pitäisi olla myös kaunis. Estetiikan vuoksi tomaatitkin jäivät aivan raaoiksi vielä vähän kypsyttelevät varastossa, kun en halunnut karsia niitä kaljuiksi, että saisivat enemmän valoa. Pienen ongelman huvimajakäytölle aiheuttaa mahtava reilun kahden neliön koko, siihen kun ei 10 hengen ruokapöytää ja kesäkeittiötä hyvälläkään suunnittelulla mahdu. Niinpä pakkasten tulolla oli sellainen mukava vaikutus, että nyt kasvihuoneessa ei enää kasvateta mitään ja sen voi sisustaa miten vain. Se tosin osoittautui vähän vaikeammaksi kuin kuvittelin, kun tilaa on edelleen vain se reilut kaksi neliötä. Lisäksi lattian laatoitus on  pahasti työn alla.

Tein kuitenkin ulkopuolelle serbiankuusesta köynnöksen, jonka piti ulottua koko etuseinän ympäri, mutta sormet muuttuivat tunnottomiksi jo puolivälissä. Vaihdoin pikkuruiset lasten kalusteet vastaaviin suurempiin, joille mahtuu myös toinen kankku. Kasveja ei vielä paljon ollut vietäväksi, toiveissa olisi hankkia muutama havukasvi ja kanervia. En tosin tiedä, menevätkö lasit talvella niin huuruun, että sisään ei näy, jäätyvätkö ovet kiinni tai estääkö lumi niiden aukeamisen ja ketä moinen iglu talven pimeydessä ylipäätään kiinnostaa. Nyt siellä on vain yksi (vähän jo kaatosateista ja pakkasesta rappusella kärsinyt) lankaköynnös, pari kanervaa ja pieni kuusentaimi. Minun oma pikku leikkimökkini <3

Laitan kokonaiskuvia viikon lopulla, kunhan projekti etenee…