Tigerista löytynyt suuri tiimalasi sopii hyvin tähän lokakuuhun, jolloin minusta tulee ihan tajuttoman vanha ja alan ehkä pikkuhiljaa tajuamaan ajan kulumisen. Ikävää ikääntymisessä on, että vähän väliä jokin paikka kremppaa, vaikka kuinka yrittää kehoa huoltaa. Mukavaa sen sijaan on, että elämä on uomissaan ja siitä voi keskittyä nauttimaan, kun ei tarvitse kipuilla valintojen kanssa. Jos ajan voisi pysäyttää, nyt olisi oikein hyvä hetki, kun lapset ovat jo isoja, mutta asuvat kuitenkin vielä kotona.

Työviikon päättymisen kunniaksi poikkesin kotimatkalla ostamaan syksyn kanervat. Valkoisia pitimäni ostaa, mutta kolmenvärisiin kuitenkin päädyin. Vielä pitää saada ne ruukkuihin.

Perjantai-illan kunniaksi pyöritin myös alakerran huonekalut eri paikkoihin, tv-huoneen ylimääräinen lipasto muutti olkkariin, jonka huonekalut eivät ole löytäneet paikkojaan sen jälkeen, kun luovuin toisesta sohvasta lähes vuosi sitten. Homma lähti siitä, kun toin viherkasvit ulkoa sisälle eikä niille tuntunut oikein löytyvän paikkaa ja jostakin lehdestä bongasin ohjeen laittaa kaikki viherkasvit samaan paikkaan. Nyt kaikki kasvit yhtä lukuunottamatta ovat yhdellä seinällä.

Mukavaa viikonloppua!