Takana ihanan aurinkoinen ulkoiluviikonloppu. Kukkasipulit pääsivät multiin, samoin alennusmyynnistä mukaan tarttunut syyssyrikkä ja purppuraheisiangervo. Syrikkää olen katsellut taimistossa koko kesän, mutta kun on vähän arka meidän leveysasteille, en ole viitsinyt ostaa. Alennusmyynnissä maksoi alle vitosen, joten päätin ottaa riskin. Paremmat selviytymismahdollisuudet toki olisi ollut, jos olisi ehtinyt kunnolla juurtumaan. Täytyy kasata juurelle koivunlehtiä, joista ei ole pulaa. Käytin lapsityövoimaa syksyn toisella haravointikierroksella ja piha oli nopeasti putsattu. Suurin kiitos kuuluu kyllä Fiskarsille, jonka jättimäisillä haravilla homma sujuu kuin leikki. Hienoa on myös, että uuden haravan lavan voi vaihtaa vanhaan varteen. Lisäksi varsi on riittävän pitkä, toisin kuin joissakin ulkomaisissa haravissa. Lähdimme miehen kanssa ostoksille pyörillä ja kyydissä oli lopulta yksi uusi haravan varsi, kaksi jättilapaa, yksi pensas, säkki vessapaperia ja puunrungon jänissuojia ja repussa vielä pienempiä ostoksia. Yllättävän paljon pystyy pyörällä tavaraa kuljettamaan, kannattaa kokeilla ja jättää se auto välillä kotiin, niin tulee liikuntaakin ihan huomaamatta. Tulevalla viikolla täytyy kyllä harrastaa työmatkapyöräilyäkin, kun kerran keliä näyttää riittävän.

Luumuja riittää, jos vain ehtivät kypsyä ennen hallaöitä.

Kärhössä on ihan valtavasti nuppuja, kaikki tuskin ehtivät kukkaan.

Punatähkä vasta aloittelee kukintaa, kun taas alla oleva kurjenpolvi on vihoviimeinen.

Maksaruoho Jose Aubergine.

Punalatva on se yksi suosikkikukistani, jonka kukintaa Instagramissa uumoilin, mutta ei auennut vieläkään. Eupatorium cannabinum is the one that I’m waiting to bloom soon.