Varmaan vähintäänkin joka toisessa postauksessa kerron, että tykkään kovasti vehreästä ja vihreästä enkä kaipaa niin paljon väriä pihaani. Mutta ei voi kieltää, ettenkö hakeutuisi toistuvasti kamerani kanssa niille sijoille, missä kulloinkin parhaiten kukkii. Tällä hetkellä takapihalla kukkii kukkivista kasveista suurimman alan pihasta vievä jalopähkämö. Äärettömän kiitollinen kasvi, kukkii pitkään paikassa kuin paikassa, ei vaadi tukea, leviää mukavasti, mutta myös helppo rajoittaa kasvua ja mukava maljakossakin. Kurjenpolvet ovat nyt myös parhaassa loistossaan, samoin purppurasydän ja Instagramin puolella kovasti pohdintaa aiheuttanut posliini- tai varjorikko, varma tunnistus taisi jäädä lopulta tekemättä. Kukintaansa aloittelevat myös harjaneilikat, joiden kukinnasta näyttäisi tänä vuonna tulevan mahtava ja samat sanat sopivat karpaattienkelloon ja kanadanvuokkoon. Joka aamu pihasta löytyy jotakin uutta ja yllättävää, Instagramissa hämmästeltiin myös viime vuoden valkoista pionia, jonka paikalla kukkii nyt ihana vaaleanpunainen pioni (ylin kuva), jossa on aavistus vaaleankeltaista. Löysin täältä kuvan viime vuoden kukinnasta, enkä kyllä yhtään ymmärrä, mitä on tapahtunut ja mielenkiinnolla odotan uusien nuppujen avautumista.