Viimeiset istutukset

Koskaan ei ole marraskuu hurahtanut näin nopeasti. Johtuu varmaan siitä, että kuukausi ei ole pimeydestä huolimatta tuntunut marraskuulta, kun on ollut niin lämmintä. Meillä sytytetään jouluvalot yleensä joulukuun ensimmäisenä tai ekana adventtina, mutta nyt mietin, pitäisikö sitä lykätä itsenäisyyspäivään. Tuolloin saadaan toivottavasti koko perhe koolle. Pojan muutto tuntuu arkena eniten ruokaostoksissa, mutta viikonloppuisin ja varsinkin juhlapäivinä vieläkin oudolta. Meillä on edelleen isänpäivän perinteinen racletteateriakin syömättä. Ajattelin yhdistää sen itsenäisyyspäivän pikkujouluihin.

Vaihtoehto on sytyttää valot huomenna, korkata glögikausi ja leipoa koesatsi lumihiutaleen mallisia vuohenjuustoviikunahillotorttuja. Huonomuistiselle on kyllä kiva, kun voi kerrata täältä oman elämänsä tapahtumia, olin nuo tortut jo unohtanut ja meillä sattuu jääkaapissa olemaan sekä avattu viikunahillopurkki, että vuohenjuustoa. Lisäilin juhlat-tägiä myös joulujuttuihin, joten ne on nyt helpompi löytää. Taidan itse ottaa vinkkejä tästä 7 vuotta vanhasta joulumenyystä, ainakin rosolli, mätimunat ja salaatti näyttävät paremmilta, kuin viime vuosien versiot.

Lähitaimistolla oli taas viimeisten havujen poistomyynti, jossa aleprosentit kasvoivat päivittäin. Itse kävin ostoksilla perjantaina ja lauantaina ja mukaan tarttui yhteensä 14 pikkuista katajaa, lajikkeina tarhakataja Mint Julep, sinikatajat Blue Swede ja Meyeri sekä kääpiökataja Repanda. Aleprosentit olivat 80 ja 90 ja kaupanpäälle sai vielä pussillisen kesäkahvilan luomukahvia. Ei paha. Perjantain taimet istutin maahan ja kun se ei ollut yhtään jäässä, niin hain sitten vielä tänään uudemman satsin. Osan laitoin kyllä terassille, kun eihän tuolla hinnalla normaalisti saa yhtään mitään. Suojasin purkit, josko selviäisivät talvesta ja maahan istutetut pitää varmaan kevätauringolta suojata ja muistaa kovasti kastella. Aiemmat marraskuun aleistutukset ovat selvinneet sataprosenttisesti, vaikka maakin on ollut joskus niin jäässä, että juuri ja juuri on kuopan saanut. Löysin vielä varastosta yhden lumikellosipulipussinkin ja tökkäsin nekin katajien kaveriksi. 6 taimea odottaa vielä istutusta, kohta varmaan pitäisi keksiä niille paikka :). 

Koti Piha ja puutarha

Helppo havukaari ja maailman paras piimäkakku

Yleensä lauantai menee työviikosta toipumiseen, mutta eilen olin normaalia tomerampi ja kauppareissun lisäksi opettelin youtubesta fileoimaan lohen, kokkasin aivan uuden ruokalajin, leivoin piimäkakun ja tein havukranssin tai oikeastaan havukaaren ja ennen saunaa juostiin vielä miehen kanssa lenkkikin.

Kaari on helppo tehdä vanhaan puiseen henkariin tai pajunoksista kuivatettuun kaareen, niinkuin mulla. Kuivatuksessa menee jonkin aikaa, joten siitä ei kannata nopealla aikataululla haaveilla. Muutama oksa sidotaan ensin yhteen ja ne vielä vastakkaisista päistä yhteen ja kiristetään haluttuun muotoon ja annetaan kuivua. Kerran tehtynä samaa pohjaa voi käyttää vuosia. Omani ei ole ihan symmetrinen, oksat ovat varmaan olleet toisesta päästä jäykempiä.

Teen yleensä kranssit niin, että leikkaan havuista hyvin lyhyitä pätkiä ja laitan niitä kolme nippuun, kaunein päälle (nippua ei tarvitse sitoa). Ja sitten kiinnitän nipun rautalangalla pohjaan. Jos haluan leveän, niin joka toinen nippu hiukan vinoon ulospäin ja joka toinen hiukan sisäänpäin. Tähän laitoin lisäksi hiukan kallioimmarretta, alppiruusun lehtiä ja puolukanvarpuja. Mitään värikästä en keksinyt, mutta jouluksi lisään jotakin koristetta. Rautalangat uusiokäytän eli puran keväällä kranssit kompostiin ja rullaan rautalangat talteen ja varastoin kranssipohjan. Tämä havukaari valmistui vartissa, kun materiaalit olivat valmiina. Ja kranssihan valmistuu ihan vastaavasti, mutta alle pyöräytetään oksista rinkula. Instagramin tarinoista löytyy kohta videonpätkäkin.

Ruuanlaittointoni heräsi taas vanhasta ”365 Koko vuoden keittokirjasta”, jossa on jokaiselle vuoden päivälle oma ruoka. Tasaisin väliajoin kyllästyn siihen, että syödään aina niitä samoja ruokia ja vähän aikaa kokeilen tästä kirjasta uusia ruokalajeja, kunnes luovutan ruuanlaittovastuun takaisin miehelle. Eilen meillä syötiin täytettyjä uunibataatteja ja siitä lohesta tulee tänään lohimurekepihvejä. Piimäkakku taas on työkaverin ihan paras ja helpoin resepti, jossa ei tarvita vatkainta ja joka laitetaan kylmään uuniin. Olin sen taas hukannut ja jouduin pyytämään uudestaan, joten taidan laittaa sen tähän ylös. Lähetin sen myös opiskelemaan lähteneelle pojalleni, jolla ei ole vatkainta (ei tosin vielä kakkuvuokaakaan). Valitettavasti en tiedä tämän reseptin alkuperää.

Piimäkakku:

200 g rasvaa sulatettuna

2 tl kanelia

1 tl inkivääriä

1 tl neilikkaa

2 tl kardemummaa

3 dl sokeria

3 dl piimää

5 dl vehnäjauhoja

1,5 tl ruokasoodaa (ei voi korvata leivinjauheella)

Sekoita rasva, mausteet, sokeri ja piimä.

Sekoita sooda jauhoihin ja lisää taikinaan.

Kaada voideltuun, jauhotettuun vuokaan.

Laita kylmään uuniin ja säädä lämpö 175 asteeseen. Anna kypsyä n. tunti. Kokeile tikulla kypsyys.

En periaatteesta halua aloittaa näin aikaisin jouluvalmisteluja, joten piimäkakku on just hyvä tähän aikaan, sillä mausteethan on samat kuin pipareissa ja tilalla voisi varmasti käyttää valmista piparimaustesekoitusta, pientä itsepetosta siis 🙂

Eilen todellakin vaikutti olevan vuoden harmain päivä enkä saanut valmiista kaaresta harmaassa seinässä kunnollista kuvaa, oikeasti näyttää paljon kivemmalta, uskokaa pois :).

Koti Piha ja puutarha Ruoka ja juoma DIY