Perjantaina kolmen hengen kimppakyydillä kotipihaan saavuttaessa mies nousi autosta ja ihmetteli sahanpurua kenkiensä alla. Pikainen ympärille vilkaisu paljasti, että Henri-myrsky oli katkaissut naapurin suuren koivun keskeltä poikki kuin tulitikun ja se oli jo ehditty meidän pihan puolelta raivata. Onni oli onneksi myötä ja puu oli kaatunut varmaankin ainoaan rakoseen, jossa ei vahingoittanut rakennuksia tai autoja. Tuossa kohdassa sattui meinaan olemaan naapurin suuri kuormalavakasa, joka esti runkoa rysähtämästä heidän varastoonsa ja meidän roskissuojaan täydellä voimalla. Ja kun autokin onneksi oli huonon sään takia käytössä, niin nähdäkseni ainoat vahingot kärsivät rajalla olleet koivut, joista katkesi joitakin oksia. Positiivisia vaikutuksia olivat isomman pojan huoneen ja kodinhoitohuoneen yhtäkkinen valokylpy ja aamulla hämmästelin myös estotta pihaan paistavaa aurinkoa. Harmi, ettei Henri pyyhkäissyt toisen naapurin suurta hoitamatonta pajuakin taivaan tuuliin.

Puutarha kylpee syksyisessä aamuauringossa myrskyn jälkeen

Myöhemmin selvisi, että puu oli retkottanut meidän pihassa pojan tullessa kotiin. Minkähänlainen juttu ylittäisi teinipojan uutiskynnyksen, että vaivautuisi edes Whatsapp-viestin vanhemmille laittamaan? Kuvan oli sentään napannut.

Ja melkoisen hyrskynmyrskyn oli saanut poika itsekin pihalla aikaan. Tältä näyttää lintukuvauksen rekvisiitta. Poika oli meidän herätessä jo kadonnut linturetkilleen, joten valitettavasti en saa ikuistettua tähän kuvaussession lopputulosta. Ehkä päivitän sen myöhemmin. Tuosta vanhasta kaasugrillitelineestä on tulossa uusi ruukutuspöytä.