Uusia tuulia

Pidin tänään etäpäivän ja yhden myös viime viikolla. Tiedän, että kaikki pakosta etäilevät ovat jo ihan kyllästyneet kotona oloon, mutta minusta se on kyllä ihanaa. Ei tarvitse miettiä etukäteen vaatteita ja hiuksia eikä meikata, voi herätä tunnin myöhemmin. Päivä ei rasita yhtään niin paljon, kun ei ole hälyä, vaikka töitä tulee tehtyä yhtä paljon tai enemmänkin. Tauoilla pääsee irti töistä, kun voi käydä ulkona tai viikata pyykkiä. Kävinkin heti aamukahvilla pihalla katsomassa eilisen työn tuloksia.

Olin koko kesän miettinyt tekeväni keskelle nurmikkoa uuden istutusalueen, mutten uskaltanut. Eilen vein omenankaroja kompostoriin ja päädyin tyhjentämään sitä. Täysi kottikärryllinen oli menossa loppukypsytykseen lehtikompostiin, kun mietin, että sen voisi suoraan maahankin kaivaa. Siltä seisomalta hain narua ja luonnostelin kasvihuoneen eteen uuden kukkapenkin.

Suunnitelmallisuudesta kertoo varmaan se, että koon määräsi narun pituus ja vähän pienihän siitä tuli.

Mutta suurentaminen on helppoa.

Olin suunnitellut katseenvangitsijaksi jonkun ihanan rungollisen pikkupuun, esimerkiksi lehtikuusen tai pallotuijan, kiviä, liljoja ja pieniä havupuita. Ehkä myös köynnöstuen ja siihen ihanat kärhöt. Suuntasin taimistoon ja huokailin näyttelypuutarhassa kaikkia ihanuuksia, mutta valitettavasti oikein mitään sopivaa rungollista pikkupuuta ei löytynyt, eikä toisestakaan taimistosta. Lopulta päädyin siirtämään oman isabellansyreenini, josta yritän muotoilla rungollista. Taimistosta sen sijaan ostin kaikkea pientä ihanaa, mutta aika sekalaista seurakuntaa. Lohduttauduin sillä, että kaiken voi aina muuttaa, kylvää vaikka takaisin nurmikolle, jos niikseen tulee. Tosin sen verran nähtiin miehen kanssa vaivaa yhden kiven kanssa (ja toisen, jota ei lopulta saatu siirrettyä), että ihan heti en lähde niitä pois siirtämään.

Eksoottisimmat uudet kasvit ovat kääpiöpalsamipihta ’Nana’, ruskoakeena ja kääpiöpurppurahappomarja ’Ruby Star’. Lisäksi päätin kokeilla koristekastikkaa ja erilaisia keijunkukkia. Sormivaleangervon ostin myös, mutta se päätyi etupihalle varjoon. Omasta pihasta siirsin pienen syyshortensian, kuunliljoja, laventelia, luppioita ja jaloangervoja. Eli ihan ei kyllä suunnitelma pitänyt kutiaan :). Lopputulos ei ole vielä esittelykelpoinen, voimat loppuivat kasvien istutukseen ja kaikki tykötarpeet jäivät pitkin pihaa. Saa nähdä, mitkä taimista selviävät talvesta, paikka tuossa aukealla nurmikolla ei varmaan ole paras mahdollinen. Toivottavasti saadaan luminen talvi.

Koti Piha ja puutarha

Uusia kukkia siemenistä

Olen taas toiveikkaasti kerännyt ja kylvänyt siemeniä. Yleensä kylvän ne suoraan kukkapenkkiin enkä muista asiaa keväällä penkkejä siivotessa ja uutta multaa lisätessä. Joskus olen kylvänyt purkkeihin ja kuvitellut muistavani, mitä niissä on, mutten kuitenkaan muistanut ja lisäksi niihin on kasvanut kaikennäköistä rikkaruohoa ja usein myös koivun taimia. Nyt ajattelin skarpata ja tein seuraavasti:

  • laitoin purkkeihin alle puutarhamultaa ja päälle kylvömultaa
  • kastelin purkit etukäteen, jotta siemenet eivät huuhtoudu veden mukana yhteen nurkkaan tai pienet katoa multaan
  • kylvin siemenet
  • tein varrastikuista ja maalarinteipistä nimilaput (koska oikeat nimilaput olivat kadoksissa)
  • laitoin ruukut kasvihuoneeseen, jotta niihin ei lennä muita siemeniä

Olin oikein tyytyväinen itseeni, että kerrankin olin näin järjestelmällinen. Multiin pääsi tillipionin, unikon ja punapäivänkakkaran siemeniä. Aiemmin kylvin jo vähemmän järjestelmällisesti kylmänkukan ja kirjopikarililjan siemeniä, pitää viedä ne samaan paikkaan ja nimikoida, kun vielä muistan sisällön. Talveksi ajattelin laittaa purkit jonnekin puskan juurelle ja peitellä lehdillä. Ja keväällä toivottavasti on sitten liuta pikkutaimia istutettavana.

Tänäkin keväänä löysin purkkeja havupuiden juurelta, mutten vieläkään tiedä, mitä niissä oli. Taimissa on pikkuruinen sipuli, joten ne ovat varmaan joko värililjan tai varjoliljan itusilmuja. Ne ovat kesän kasvaneet tontin nurkan ”varikkoalueella”, multapussien ja kottikärryjen viereen tekaisemallani istutusalueella amaryllisten ja hyasinttien seurassa. Jos tietäisin, kumpia ovat, niin nyt istuttaisin ne lopulliseen paikkaan, mutta kun toinen kaipaa aurinkoa ja toinen varjoa, niin taidan joutua odottelemaan ensi vuoteen.

Loppukesä on jo vääjämättömästi käsillä. Sen huomaa paitsi pimenevistä illoista, myös syys-alkuisten kukkien kukinnasta. Syysleimu ja syysasterit kukkivat jaloangervojen kavereina ja pensashortensiat alkavat myös virittäytyä kukkaan. Alkaa olla myös syyslannoituksen aika. Itse jätän sen yleensä väliin, koska olen aina auttamattomasti myöhässä, minusta sen pitäisi olla nimeltään loppukesän lannoitus, sillä kun lehdet alkavat kellastua, on jo myöhäistä, silloin kasvit eivät enää ota ravinteita vastaan.

Koti Piha ja puutarha