Pakko saada basilikaa

Vaikken mitään muuta yrttiä keväällä kylväisi, niin basilikaa kuitenkin aina. Ja yleensä montaa eri lajiketta samaan purkkiin. Meillä kaikki tykkäävät basilikasta ja salaatissa sitä on kesäaikaan aina, samoin melkein kaikissa ruuissa. Koska basilika on maailman helpoin kasvatettava, niin satoa tulee yleensä yllin kyllin ja syksyllä olen pakkasten uhatessa pakastanut ylimääräiset. Maku, väri ja rakenne säilyvät pakastettaessakin hyvin. Basilikan siemenet itävät nopeasti ja sitä voi kylvää milloin tahansa. Keskellä talvea luonnonvalo ei kyllä riitä, joten lienee ekologisempaa antaa viljelijöiden hoitaa kasvatus pimeään aikaan. Basilikan viljely sopii nopeutensa puolesta erinomaisesti myös lasten ensimmäisiksi kylvöiksi. Ja mikä parasta, niin sitä pitää alkaa käyttää heti kun tekee pari lehtiparia, koska taimet pitää latvoa, jotta haarautuvat. Ensimmäisessä kuvassa näkyy hyvin, miten latvan nipsaisu salaattiin on aiheuttanut taimen haarautumisen. Olen ollut vähän laiska latvomaan omia taimiani, kun satoa on tullut jo vähän liikaakin, siksi ovat vähän honteloita. Ja ehkä olin kylvöjen kanssa näiden osalta vähän aikaisessakin, nyt on oikein hyvä aika kylvöille. Tässä on tavallisen basilikan lisäksi ainakin sitruuna- ja kanelibasilikaa. Pikkubasilika oli yhtenä kesänä suosikkini, mutta sen siemeniä ei tainnut omista varastoista keväällä löytyä. Muita yrttejä en ole tänä keväänä kylvänytkään, rosmariinin taimen ostin valmiina ja kasvilavassa näyttää joku yrtti talvehtineen, veikkaan sitä oreganoksi. Timjami ja meirami olisi vielä mukava ostaa tai kylvää, niistä tulee basilikan kanssa hyvä sekoitus.

Ps. Ulkona vappukelit, lämpöä 2 astetta ja sataa räntää…

kaikkibasilikat2.jpg

kaikkibasilika2.jpg

 

Koti Sisustus

Kevätylläreitä

Koska lähipäivinä ilmeisesti koetaan jonkinlainen säätyypin muutos (lue takatalvi), niin tähän väliin on ihan pakko ikuistaa muutama pihakuva, vaikka olkkarin ikkunan taimitilannekatsaus jääkin kesken.

En ymmärrä, mistä nuo raparperit ovat yhtäkkiä putkahtaneet. Viimeksi kun niitä tutkailin, olivat vielä pieniä punaisia palleroita ja nyt niissä onkin suuret äärettömän kauniit punavihreät lehdet. Raparperi ei ole meillä koskaan kasvanut hyvin. Olen vaihtanut sen paikan jo ties kuinka monta kertaa, mutta vieläkään (tai juuri siksi) se ei ole tyytyväinen oloonsa. Onneksi lapsuuden kotipihassa kasvaa ihan valtava raparperi, josta riittää koko suvulle ja totuus on, että ei sitä meidän perheessä ihan kamalasti edes kulu. Piirakka ja kiisseli ovat toki hyviä, mutta ei niitä kuitenkaan montaa kertaa tule tehtyä ja pakkasesta löytyy melko monta hyvää raparperivuosikertaa 🙂

Kukkapuolelta löytyy nyt valkovuokkoja, skilloja, esikkoja, kevätkaihonkukkaa ja ketunleipää. Eli sinivalkoisella linjalla mennään. Kirjopikarililjat ja narsissit ovat nupulla eivätkä tarvitsisi montaa lämmintä päivää kukkiakseen, mutta niitä ei taideta niille nyt tähän väliin suoda. Ensimmäiset kaksi optimistiorvokkia kukkivat myös ja aikaisimmat angervot ovat saaneet lehtensä.

Viime kesänä löysin suureksi hämmästyksekseni yhdestä tontin kulmasta kukkivan varjoliljan. Olen sitä aina ihaillut, mutta en ole tullut hankkineeksi, joten yllätys oli enemmän kuin mieluisa. Siirsin sen tietysti heti parempaan paikkaan omenapuun alle, mutta kasvi ei tykännyt ollenkaan siirtämisestä, vaan kuihtui ja varsikin kuoli pois. Nyt on kuitenkin yllättäen kasvattanut jo 10 sentin varren.

Lisähihkumista aiheutti tänään pihalla kaksi muutakin asiaa: valkoiset särkyneet sydämet ovat molemmat hengissä, samoin lumivyöryn alle jäänyt pikkusyreeni.

Nyt kannattaa tankata näitä kuvia verkkokalvoille, niin ehkä tuo kylmä jakso menee ohi ihan huomaamatta.

ti_raparperi.jpg

ti_pihlajaangervo.jpg

ti_esikko.jpg

ti_ketunleipä.jpg

ti_skilla.jpg

ti_valkovuokko.jpg

ti_varjolilja.jpg

 

Koti Sisustus