Lauantaiaamun äänimaailma oli kaatosade ja toisin kuin normaalissa maailmassa tämä ei näytäkään loppuvan tai hiipuvan tihkusateeksi, vaan jatkuu ja jatkuu. Olen lakannut seuraamasta sääennusteita ja yritän olla miettimättä, mitä tämä vahvat lainausmerkit ympärilleen tarvitseva ”talvi” tarkoittaa monta kuukautta lionneelle puurunkoiselle kasvihuoneelle ja talvimärkyyttä huonosti sietäville perennoille, tai niille, jotka toiveikkaana peittelin moninkertaisiin vällyihin kovien pakkasten varalta.

Ja vaikka tämän kaiken pitäisi hillitä lentohaluja, niin päädyimme kuitenkin äkkilähtöön hiihtolomalle Lissaboniin. Kuopus on saatava pois tietokoneen ääreltä ja minut ja mies hetkeksi irti kaikista huolista. Ehkä se olisi Lapissakin onnistunut, mutta sen verran väsähtänyt on olotila, että en jaksanut orientoitua aktiivilomaan suksilla, vaan kaipaan aurinkoa. Lämpötilalla ei niin väliä, kunhan pliis olisi aurinkolaseille käyttöä!

Kaverin koirat olivat meillä viikon hoidossa ja tänään oli kerrassaan ihanaa kuoria sohva esiin, palauttaa teräviä hampaita paossa olleet tyynyt ja peitot paikoilleen ja löhötä sohvalla ilman, että kaksi karheaa kieltä tunkee koko ajan pusuttelemaan. Maailman ihanimmat mäykyt ovat kivoja hoidossa, mutta suht siistiin ja raikkaaseen kotiin tottuneelle on myös ihanaa, kun kotona ei haise märkä koira ja koiranruoka ja hiekkaa ja karvoja ei pyöri nurkissa.

Nyt alkaisi olla korkea aika kaivella lentolaukut ja kevätkamat esiin ja pestä pojan ainokaiset farkut. Kelistä huolimatta hyvää hiihtolomaa muillekin lomalaisille!

ps. Niinkuin usein, tämäkin jäi eilen julkaisematta, joten sain kyytiin kauniin sunnuntaiaamun puutarhakuvia.