Tänä jouluna olen päättänyt muuttaa joitakin asioita, joita en ole kahteenkymmeneen vuoteen kyseenalaistanut.

Ostin osan joulukorteista valmiina ja teen itse vain lähipiirille. Tämä ajatus syntyi, kun näin kaupassa kauniita kortteja. Mikä mullistava ajatus, että joulukortit voisi ostaa. Vaikka tykkään kovasti askarrella, niin yleensä siinä kymmenennen kortin tienoilla alkaa olla niskat jumissa ja kello reippaasti yli nukkumaanmenoajan.

Toinen rutiini on piparkakkutalon tekeminen. Parina vuonna olen jo päättänyt, etten tee ja sitten kuitenkin ajatellut, ettei joulua ilman tule. Mutta kyllä se tulee enkä usko, että sitä kukaan kovin paljon jää kaipaamaan (kohta 18 täyttävän kuopuksen sanoin ”en liiemmin”). Näin kyllä kuvia ihanista siluettikylistä ja sellaisen voisin omaksi ilokseni tehdä. Talon rakentaminen on yleensä hauskaa vain ensimmäiseen palovammaan saakka.

Tänä vuonna meille tulee vain pikkuinen kinkku totutun suuren sijaan. Tai kalkkuna. Joulupöydässä alkuruuat ovat usein melkein pääosassa, ainakin meidän lapsilla, joten tänä vuonna ajattelin panostaa niihin. Eilisissä viinimaisteluissa oli tarjolla glögiporkkanoita, niitä ainakin pitää tehdä. Samoin pipareita vuohenjuuston, persimonin ja pähkinän kera. Jotain vähän erilaista.

Ne asiat, joista en luovu ovat joulusiivo, aito kuusi, kukka-asetelmat ja koristelu. Hassua tunnustaa, mutta suorastaan odotan joulusiivousta. Meillä poika tekee viikkosiivot enkä ole pitkään aikaan nauttinut siitä tunteesta, kun on saanut talon siivottua. Vaikka siisti koti on aina kiva, niin siinä, että on itse sen saanut aikaiseksi, on vaan ihan erityinen fiilis. Vähän kauhulla mietin kyllä vanhempieni joulusiivoa, äitini hamstraa niin hirveästi tavaraa, että siivous on hankalaa eikä sitä oikein luvatta voi mitään poiskaan heittää. Syksyllä saimme ihme kyllä raivata pihamaalta ylimääräiset romut, joten vähän elättelen toiveita, josko nyt saisi raivattua sisältäkin jotain edes varastoon asti.

Ihana tällainen pitkä viikonloppu, ehdin napsia muutaman kuvankin lähinnä viherkasveista. Toivottavasti niistä joku onnistui pimeydestä huolimatta. Kääpiöbanaanini kasvattaa uusia alkuja ja kaksi orkideaa kukkavanoja. Varusmiehen viherkasvit ovat päässeet vähän kärsimään, köynnösparsaa oltiin ehkä kasteltu molemmat ja kun nostin sen pois koristepussistaan, huomasin, että on aivan liian pienessä purkissakin. Laitoin Instagramin tarinoihin kuvan purkin pohjasta ja vaihdoin sen suurempaan.

Tv-huoneen oveen sain vihdoin tehtyä puolukkakranssit. Varvut odottivat ensin muutaman viikon ulkona ja sisälläkin yhden, joten olivat jo vähän kuivahtaneita, mutta hyvät niistä silti tuli.  Mukavaa toista adventtia ja joulun odotusta!