Lintuperspektiivistä

Sain tänään vihdoin siivottua ja kalustettua parvekkeen. Sinne on kasattu kaikki käytöstä poistetut sekalaiset kalusteet, joten ei ole esittelykelpoinen, mutta nappasin sieltä tämän kuvan. Tuttuun tapaan puutarhaletku pääsi kuvaan, mutta en jaksanut kivuta sitä poistamaankaan, eipähän ole stailattuja nämä minun kuvani 🙂 Tykkään kovasti tuosta laattakivipolusta. Se on nyt pari vuotta vanha, muu piha vajaa 10-vuotias. Pikkulammikko on täynnä nutipäitä ja siksi siinä ei ole suihkulähdettä, joka pitäisi veden puhtaana ja tarjoaisi rauhoittavaa solinaa. Mutta nyt siis luonnonsuojelu menee kaiken muun edelle.

Tämän päivän puutarhahommina oli rikkaruohojen kitkemistä (hyttysiä oli ihan älyttömästi) ja tulppaanien siemenkotien poistamista + lannoittamista. Olen aina ihmetellyt, miksi minun tulppaanini kukkivat vain yhden vuoden ja siksi niitä ei meidän pihassa ole paljoa ollut. Syksyllä kuitenkin sipuleita myytiin niin edullisesti, että ostin niitä ison määrän ja nyt kuulin, että tulppaanin sipuli kukkii vain kerran ja seuraavaksi vuodeksi pitäisi saada kasvatettua sivusipuli niin isoksi, että jaksaa kukkia. Ja tämä vaatii sen, että kukinnan loputtua tulppaania lannoitetaan reilusti. Teen nyt sitten kokeilun ja annan kastelulannoitetta jokusen kerran ja vuoden päästä sitten nähdään, että oliko siitä mitään apua. Olen kaikenkaikkiaan hirmuisen laiska lannoittaja. Normaalisti meillä käy keväisin ovella mies myymässä hevosenlantaa ja sitä olen ostanut ja levittänyt keväällä istutuksille ja siinä se. Nyt ei ole tuota myyjää näkynyt pariin vuoteen.

Talviturkki tuli kastettua eilen ja nyt on uintikertoja takana jo kolme, eniten meidän perheestä ! Meillä on ranta puolen kilometrin päässä, joten sinne hilpaisee juosten tai pyörällä yhdessä hujauksessa. Lisäksi tänään päästiin poikien kanssa ajelulle kaverin avomersulla. Vähän oltiin reteitä 🙂 Kateeksi käy lapsia, joilla alkoi kesäloma, minulla on ekaan pätkään matkaa vielä pari viikkoa.

ylhaalta.jpg

 

Hyvinvointi Sisustus Mieli

Sinivalkoisia tuoksuja & mänty kukkii

Yksi alkukesän kohokohdista on ehdottomasti syreenien kaunis ja upealle tuoksuva kukinta. Isot pensaat ovat alkuperäisiä, tontilla valmiina olleita ja sittemmin olen ostanut vielä pari lajiketta, joista toinen kukkii tänä vuonna ensimmäisen kerran, mutta ei ihan vielä. Se on runkoon vartettu pikkusyreeni. Kasvupaikaksi valitsin huonon, lumi putoaa talvella sen niskaan ja niinpä siitä suojauksesta huolimatta katkesi yksi oksa ja on nyt vähän muotopuoli. Myös kielon tuoksu on aivan ihana, tosin meidän pihassa niitä ei ole vielä niin paljon, että tuoksusta pääsisi nauttimaan, mutta eivätköhän ne tuosta leviä, mistä lienevät ilmestyneet. Viiruhelpi on yksi suosikkiperennoistani ja sitä on lähes joka kukkapenkissä. En tosin alkuun tiennyt, että se olisi pitänyt istuttaa pohjattoman ruukun tms. kanssa, jottei leviäisi koko penkkiin, joten nyt aiheuttaa melkoisesti työtä. Valkoinen pikkusydänkin on nyt avannut ensimmäiset kukkansa, olen siirtänyt sitä kasvamaan erikseen, koska tahtoo jäädä vaaleanpunaisten siskojensa jalkoihin. Lemmikit ovat nyt parhaimmassa kukassa, myös valkokukkaista on ilmaantunut pieniä taimia sinne tänne. Alkuperäisessä paikassaan sitä ei enää taida ollakaan. Lemmikkihän on kaksivuotinen. Makedonianmänty on nyt myös täydessä kukassa, alppikärhön kasvualustana siis. Siitä on hankalaa saada kaunista kuvaa, kun mänty itsessään on niin synkkä, ettei tahdo amatöörikuvaajan taidot riittää ja kukkien värikin näyttää vääristyvän. Tätä näkyä kannatti kyllä muutama vuosi odottaakin. Sinivalkoinen puutarha voisi olla tosi hieno, vaikka tykkään kyllä vaaleanpunaisestakin kovasti. Meidän piha on melko riemunkirjava, varsinkin alku- ja loppukesästä, keskikesällä väriharmonia on ehkä vähän parempi. Viime vuosina olen lisännyt valkoisia perennoja. Upein sininen väri, mitä olen ikinä missään perennassa nähnyt on törmäkatkerolla. Minulla on niitä kaksi pientä tainta, kovin hyvin eivät ole lähteneet kasvuun, mutta kukat ovat niin upeat, että olisi liikaa vaadittu, jos vielä leviäisi helposti. Ihastuin kasviin Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa ja etsin taimia pitkään, kunnes bongasin niitä lähitaimistolta. Mutta olivat niin kalliita, etten raskinut niitä ostaa. Sittemmin päätin kuitenkin, että niitä on saatava, maksoi mitä maksoi ja silloin paikalla oli enää nimikyltti. Onneksi kysyin myyjältä, joka vei minut myymälän nurkan taakse katsomaan viimeisiä, jo parhaat päivänsä nähneitä taimia, joiden hinta oli 1 euro. Ja sieltä siis löytyi kaksi törmäkatkeroa meidän pihaamme. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

IMG_5547.JPG

IMG_5570.JPG

IMG_5578.JPG

IMG_5577.JPG

 

IMG_5564.JPG

IMG_5563.JPG

IMG_5559.JPG

 

 

Suhteet Sisustus Oma elämä Mieli