Tag: kotkansiipisaniainen

Ennen digikameroita filmirullan kehitys valokuvaliikkeessä oli aina suuri asia. Kuinka ihanaa olikaan nähdä kuvat, joista osa saattoi olla jo aika vanhojakin, kun filmirulla vihdoin oli saatu täyteen. Minä otin tänään 119 kuvaa ja siirsin ne illalla iPadille ja sydän pamppailen tutkin, miten onnistuin vangitsemaan kevätkaihonkukkien sinisen maton ja saniaisten ensimmäiset kippurahännät. Jostain syystä tuo tunne […]

Tänä viikonloppuna päätin, että kesä on tullut Pirkanmaalle pysyvästi ja istutin kaikki kasvit kurkkuja lukuunottamatta ulos ja kasvihuoneeseen. Kurkutkin jäivät sisälle siksi, ettei niille löytynyt ruukkuja, kun tomaatit veivät kuusi suurta altakasteluruukkua, ja vähän alkoi hortonomia jo tässä kohtaa väsyttääkin. Yleensä olen sitä mieltä, että kasvien pitää pärjätä ihan itsekseen, mutta meillä on nyt todella […]

Aina hehkutetaan kirsikankukkia, mutta ihania ovat myös pienet, puhtaanvalkoiset luumunkukat. Meillä oli edellisessä pihassa hapankirsikka, jonka marjat syötiin alkuvuosina punaisina ja todellakin happamina. Vasta myöhemmin hoksasin, että niiden kannataa antaa kypsyä aivan tummanpuhuviksi, jotta saavat makeutta. Kirsikoista tykkäsivät kuitenkin myös linnut ja tähän pihaan halusin mieluummin luumupuun. Se on todella kova tekemään siementaimia ja tämä […]

Miten upea olisi piha, jonka pääväri olisi vihreä ja raikasteena vähän valkoista! Kun vielä suuri osa kasveista olisi ikivihreitä, piha olisi vehreä, suojaisa ja kaunis kaikkina vuodenaikoina. Jos joskus vielä perustan uutta pihaa, aion vakavasti harkita moista ja nämä kasvit kuuluisivat siihen lehtensä pudottavaan osuuteen.  

Yllättävän helleaallon myötä olen siirtynyt jo lomamoodiin ja unohtanut kaikki ikävät velvollisuudet kuten ikkunanpesut. Töiden jälkeen voin käyskennellä pihalla paljain varpain tuntitolkulla ja ihastella kaikkea, mitä mullasta esiin työntyy. Kameraankin kertyy kuvia huikeaa tahtia, joten tässä kunnon pläjäys. Ruudullisia kirjopikarililjoja hehkutan joka kevät. Viime vuonna jaoin niitä, kun olivat täyttäneet muurialtaan pään, mutta edelleen niitä […]

Tähtiputki Puuhakas viikko takana, 84 km työmatkapyöräilyä, kuntopiiri, vanhempainilta, tutkimusprojektiin osallistumishommia, esikoisen koeviikon preppausta, kehityskeskustelu ja muutenkin tapahtumarikas työviikko ja vielä yömyöhään kukuttuja Mestarien liigan futismatseja. Olisi luullut aamulla uni maistuvan, vaan ei, heräsin tuttuun tapaan vartin arkiherätyksiä myöhemmin eli ennen seitsemää. Aiemmin olen yrittänyt epätoivoisesti saada vielä unenpäästä kiinni, nyttemmin näistä lauantaiaamuista on tullut […]

Valkoinen akileija aukesi ensimmäisenä olohuoneen ikkunan alla Ulkona on nyt niin kaunista, että sisälle ei malttaisi valoisan aikaan tulla laisinkaan. Arkisin pyllistelen illan kukkapenkeissä topatuissa pyöräilyhousuissani, kun en malta mennä suihkuun ja viikonloppuisin haahuilen puoleen päivään pitkin pihamaata pyjamassa. Omenapuun alla kukkivat nyt kalliokielot ja vieressä kehittelee nuppuaan ojasta pelastettu varjolilja, toivottavasti mikään ei nyt […]

  Näitä kuvia katsellessa oli vaikea päättää, että tykkäänkö enemmän tuosta omenapuun alla pihan perällä kasvavasta rehevästä lehtometsämaisesta osasta, jossa vihreä on pääosassa vai sivupihan esikko-pikkusydän-tulppaani -pinkkiöveristä, taidan taipua ensimmäiseen. Tulppaanien väri ei ole osunut ihan nappiin ja ne kaipaisivat ehdottomasti jotain toista väriä joukkoonsa. Takapihan pääkukkapenkissä tulppaanien värit ovat osuneet paremmin kohdilleen, joskin olen […]

  Päivän kukkijaksi teki ihan hirveästi mieli valita kirjopikarililja, joka oli avannut ensimmäiset kukkansa, mutta koska järkevä ihminen odottaisi, että pääsee täyteen loistoonsa, niin hillitsen kerrankin itseni ja valitsen loistoesikon. Sekään ei ole ihan täydessä kukassa vielä, mutta koska silloin on omaan makuuni jo vähän liiankin karkki, niin mielestäni on nyt parhaimmillaan, kun ihan kaikki […]

Tänään heräsin seitsemän kieppeissä miehen lähtiessä töihin ja luin vähän aikaa kirjaa nimeltä Vish Puri ja kadonneen palvelijattaren tapaus. Kirja on ihan mukavaa kevyttä luettavaa, mutta edellisöinen jalkapallopelin tuijottelu alkoi väsyttää ja päätin jatkaa unia ja heräsin vasta lähempänä kymmentä. Tuolloin oli jo niin lämmintä, että oli aika nauttia kevään ensimmäinen aamupala ulkona, ihanaa. Kellään […]