Ihana ilta, ihana Zenato

Voiko sanoa muuta kuin JOOJOOJOOOO!!!! kyllä, jos sähköpostiin kilahtaa kutsu tulla maistelemaan yhden lemppariviinitalon viinejä ja kokkailemaan risottoa ja poroa ja syömään juustoa?

Zenatoa maahantuova Fine Brands oli järjestänyt superihanan illan, johon saapui Venetosta saakka itse huippusymppis Alberto Zenato ja johon Zenaton vinkkujen kylkeen Master Chef Miro Kurvinen oli suunnitellut menun.

Zenaton talo on perustettu vuonna 1960, eli Alberto oli viinintekijä vasta toisessa sukupolvessa. Talosta on kuitenkin tullut yksi Veneton tunnetuimmista viinintuottajista (ainakin täällä Suomessa) Tommasin ja Masin rinnalla, ehkäpä juurikin korkean laadun vuoksi. Veneton alueella tuotetaan Italian eniten DOC-luokituksen viinejä, joista yli puolet ovat valkoviiniä. Kuuluisa venetolaisia valkkareita ovat esimerkiksi kupliva Prosecco ja Soave. 

Ilta alkoi lohipastramilla ja punajuuricouscouksella, jonka kanssa tarjoiltiin Lugana San Benedettoa 2013, 13,99 €. Luganan alue on noin 25km Veronasta, ihan Garda-järven eteläosassa, jossa vinkut valmistetaan Trebbiano –rypälelajikkeesta, joka kulkee Ranskassa nimellä Ugni blanc ja josta valmistetaan konjakkia. Trebbiano ei ole kovin aromaattinen rypälelajike, mutta osaavien viinintekijöiden kätösissä siitäkin saadaan mielettömiä viinejä aikaan. Tämä Lugana meni aivan loistavasti ruoan kanssa – trooppinen hedelmäisyys, pieni mausteisuus ja raikas hapokkuus menivät ihanasti lohen ja varsinkin punajuuren kanssa. Olin aiemmin juonut tätä viiniä, mutten ollut täysin vakuuttunut viinistä pelkällään. Ruoan kanssa viini toimi kuitenkin loistavasti ja oli kiva vaihtoehto ainaiselle risukalle, johon tartun, jos haluan jotain ”food friendly”.

Pienen kokkaustuokion jälkeen pääsimme maistamaan tattirisottoa ja Valpolicella Superiorea 12,99 €.  Valpolicellan viinialueella punkut valmistetaan usein kolmesta päärypälelajikkeesta: Corvinasta, Molinarasta ja Rondinellasta. Zenaton blendeissä on kuitenkin mukana myös Croatinaa ja alueelle alkuperäistä Oseletaa, muttei lainkaan helposti hapettuvaa Molinaraa.

Hieman yrttinen, rustiikki ja ihanan hapokas viini sopi ihanasti risoton kanssa. Muuten tätä keskitäyteläistä ja 5g, eli punkuksi mukavasti happoja omaavaa Valpolicellaa joisin pizzan tai pastan kanssa.

Seuraavana vuorossa oli poron paahtopaistia, vauvaporkkanoita, perunaa ja glögillä maustettua kastiketta Zenaton upean Ripassa Valpolicella Superioren 19,98 € kanssa. Intensiivinen, tanniininen ja tyylikäs punaviini valmistetaan käyttämällä viini Amaronen-valmistuksesta jäävästä mäskistä. Viini maistui mielestäni siltä, miltä pullo näytti: tummalta, intensiiviseltä ja tyylikkäältä. Tyylikkyyttä toi hapokkuus, joka tasapainotti viinin runsasta kirsikkaisuutta, nahkaisuutta ja mausteisuutta. Aivan ihanaa poron kanssa ja voisin hyvin kotiuttaa pullollisen peuran tai hirven fileen seuraksi.

Viimeisimpänä, muttei todellakaan vähäisimpänä saimme nauttia upeista juustoista ja ah, Amarone della Valpolicella Classicosta 38,90 €. Amaronea saa Alkosta kahdenkympin pintaan, mikä tuntuu todella alhaiselta, sillä amaronen valmistuksessa rypäleitä kuivataan olkien päällä noin 120 päivää ennen puristamista. Menetelmää kutsutaan apassimentoksi, josta Otto on kirjoittanut syvemmin ihan loistavasti. Koska rypäleistä on kuivunut paljon nesteitä pois, on lopullinen viini varsin alkoholista. Korkeat pinnat eivät kuitenkaan haitanneet, sillä Zenaton viini oli varsinaista ambrosiaa, tanniineja, viikunoiden, mausteiden ja kirsikoiden aromeja ja hitunen jäännössokeria pyöristämään koko hommaa. Upea jälkimaku ja upea viini voimakkaille juustoille, riistalle ja meditointiin.

Kaikki Zenaton viinit sopivat ihanasti talven ajan makuihin, lämmittämään kylmää iltaa. Perinteisten laatikoiden ja kinkun koristamaan perinteiseen joulupöytään niistä ei kuitenkaan ollut mielestäni yksikään siksi, että suomalainen jouluruoka on makeaa, hapotonta etikkaisuutta lukuun ottamatta ja mautonta. Etikka on viinin pahimpia vihollisia, joten sillien kanssa suosittelen mielummin juomaan jotain laadukasta kotimaista olutta, eikä pilaamaan yhtään hyvää viiniä. Ilman etikkaa valmistettuihin joulufisuihin viiniä on tosin helpompi yhdistää. Ja mikäli kuulutte siihen onnekkaaseen ihmisryhmään, joka on vaihtanut kinkun vaikkapa joulufasaaniin, niin tarttukaa ihmeessä Ripassaan tai Amaroneen. Samoin te, jotka kurkotatte konvehtirasian sijaan mielummin kohti juustotarjotinta.

Kiitos ihanasta illasta Zenatolle ja kanssakokkaajille!