Paahteinen alsacelainen ja brunssi

Mahtiviikonloppu takana. Hyppäsin lauantaina Helsingin junaan ja kipsuttelin Arkadian Alkon kautta näkemään vanhoja lukioystäviä. Pääosin Tampereen Stockan Alkon valikoiman armoilla elävänä teki tosin mieli ravistella jengiä olkapäistä monopolin lippulaivamyymälässä, että hei haloo tajuutteko te, että täällä on niinkun ihan kaikkea, että ota hyvä ihminen nyt jotain muuta kun sitä saakelin tapioo tai santahelenaa!!

Yritin kuitenkin keskittyä ihan omaan flow’hun ja raijasin kassalle paahteisen ja puolikuivan mega-alsaceblendin (sylvanerit, gewüt, risukat ja pinot blancit pistetty siis aivan sekasin), joka oli 9,99 € hinnaltaan vähintäänkin maistamisen arvoista. Harvoin sitä meinaan tulee törmättyä paahtiksilta ja petrolilta maistuviin öö yhtään mihinkään viineihin.

Sunnuntaiaamuna ihana äiti hellitteli meitä brunssilla – serranopaahtiksia, Bloody Maryja ja Taittingeria. Hyvän brunssin salaisuus piilee selkeästi valmiiksi kootuissa ja kolmioleivissä ja hyvässä samppanjassa. Ehkä myös vähän Bloody Maryissa ja auringonpaisteessa.