Viini sushisalaatille: Cono Sur Single Vinyard Block 23 Riesling 2014

1423728091.215061.IMG_4569.JPG

Pidin eilen kaverini kanssa graduiltamat: granaattiomena-lime-ginidrinkkiä huiviin, läppärit auki, sushisalaattia pöytään ja viiniä laseihin. Tuloksena enemmän sivuja, kuin normaalina kirjastopäivänä saisin ikinä aikaan.

Viininä meillä oli oikein mainion hinta-laatu –suhteen omaava erittäin hedelmäinen riesling. Kestävään viinintuotantoon panostava Cono Sur viljelee viiniä eteläisessä Chilessä olevassa merellisessä Bío Bío –laaksossa, jossa viileän ilmaston rypäleet, kuten Pinot Noir, Chardonnay ja Riesling menestyvät. Päivisin laaksossa on kuuma ja öisin viileä, joten lopputuloksena on viini, jossa on superisti hedelmäisyyttä, eli makeuden tuoksua ja tuntua, mutta kuitenkin kivasti happoja.

Superaromaattisten viinien vihaajille en usko Cono Sur Single Vineyard Block 23 Riesling 2014, 12,99  blockin tippuvan välttämättä pelkällään. Sitruksinen, kukkea ja aavistuksen bensainen tuoksu meni kuitenkin hienosti kylmäsavustetun lohen kanssa ja hapokkuus riitti taistelemaan  tätä mirin-dressingiä ja fläsäavocadoja vastaan. Pieni wasabikaan ei saanut viiniä huojumaan, sillä siitä huolimatta, että viini on kuiva, siitä löytyy jäännössokeria.

Sitrus-omena kategoriaan menevä maku sopi kivasti kevyille salaateille ja merellisyyttä komppaileva kevyt kalkki/mineraalifiilis sopi hyvin myös furikake-hipsuille, joita ripottelin salaatin päälle.

cono sur single vinyard.jpg

Kolmellatoista eurolla ihan todella hyvä riesling, jota ostan varmasti myös uudestaan.

Koti Ruoka ja juoma

Pari huikkaa Sisiliaa

IMG_4487.jpg

Viimeinen viikko on ollut mulla täynnä italialaisia viinejä Ja mikäs sen parempaa kuin nauttia yhden maailman suurimman viinintuottajamaan alkuperäisistä rypälelajikkeista valmistettua viiniä. Italiassa viljellään viiniä käytännössä kaikkialla ja todella paljon maan alkuperäisiä rypälelajikkeita ja maassa viljellään virallisesti yli 350 lajiketta.

Itselleni pohjoisen viinit ovat Etelä-Italian viinejä tutumpia, mutta viimeaikoina olen päässyt maistamaan myös kuuman ja vulkaanisen Sisilian antimia.

Italian viinien tastingissa maistoin saarella 1000-metrin korkeudessa viljeltyjä Pinot Noireja, jotka olivat yllättävän jees. Tuhteja ja robusteja toki, mutta hyviä silti. Sisilialainen Bordeaux-blend ei niinkään vakuuttanut, mutta saaren osastoa edusti myös Santa Tresan viinitalon Capoccia-viinit, joihin kävin eilen tutustumassa Pjazzassa servaalin vieraana. Alun perin Ruotsin markkinoita varten valmistetut ja huumorilla brändätyt viinit ovat valmistettu blendaamalla alkuperäisiä sisilialaisia rypälelajikkeita kansainvälisiin lajikkeisiin. Molemmat vinkut ovat hyvin kuluttajaystävällisiä hinnan ja nautittavuuden suhteen, ja mehut upposivat muhun pelkältään, mutta vielä paremmin tietty pizzan kanssa. Valkoisessa Capocciassa on huumaavan aromaattisen Muscat –rypäleen lisäksi Sisilian omaa Grillo –rypälettä, josta valmistetaan makeaa marsalaviiniä, mutta ainakin tässä blendissä toi sauvignonblancmaista vehreyttä ja greippisyyttä viiniin. Punaisen Capoccian valmistuksessa on huomioitu pohjoismaisten ihastus apassimento –tyylillä tehtyjä viinejä ja jäännössokeria kohtaan. Viinistä 70 % on sisilian omaa tummaa ja tuhtia Nero d’Avolaa ja loput Cabernet Sauvignonia. 12 g/l sokereista huolimatta tanniinit onnistuvat ryhdittämään makeahkoa suutuntumaa ja mausteinen punainen Capoccia, perheen pää, menee oikein hyvin fläsäisen ja tulisen pizzan tai grillisafkan kyljessä. Kympin viineiksi (valkkari 10.90 € ja punkku 11.90 € molemmat olivat oikein hyviä)

Sisilia lomakohteena on kiinnostanut jo kauan ja tätäkin blogipostausta naputellessa eksyin yytsimään lentoja saarelle. Loskassa kahlaamisen jäljiltä viini- & biitsiloma nimittäin kiinnostelisi aika paljon!

37.capoccia_kopio.jpg

Koti Ruoka ja juoma