Kivoja kuohareita ja samppiksia

Hauskaa perjantaita! Mielessä on viimeaikoina ollut muutamia kivoja kuohareita ja samppiksia, joihin törmäsin Essi Avellanin viinikoulussa tai Viini, ruoka & hyvä elämä –messuilla kun olin samppisbaarissa töissä (se höpöttävä rillimuija olin siis minä!).

Kaikki vinkut on tehty perinteisellä menetelmällä, josta löytyy superhyvä kuvareportaasi Kaikki mitä rakastin –blogista.

 

campviejo.jpg

Cavaa kympillä – Campo Viejo Reserva Cava Brut, 10,39 €

Campo Viejon cava ei ole tehty Kataloniassa, kuten tutummat cavat, kuten Freixenet tai Codorniu, vaan Riojassa! Cavasta 95?% tehdään Barcelonan huudeilla, mutta D.O. Cava –alkuperäismerkintä käsittää alueita ympäri espanjaa. Tästä cavasta löytyy vain 6g happoja ja 12g sokeria, joten hapot eivät kiristele liikaa ja kuohari sopii hyvin myös sellaisenaan nautittavaksi. Muuten oikein kiva, pullokypsytyksen tuomaa pähkinäisyyttä sekä omenaan ja tropiikkiin viittaavaa hedelmäisyyttä.

 

 

barth.jpg

Parinkybän Riesling – Barth Riesling Brut, 19,98 €

Reinin varrella, Rheingaussa tuotetaan vain pieni osa saksalaisesta viinistä, mutta se on erittäin kuuluisa pitkän viinintuotantoperinteen ja laadukkaiden rieslingiensä ansiosta. Barth Riesling maistuu todella rieslingille, sen tyypillisille meloneille, persikoille ja aprikooseille, mineraaleille ja petrolille! Omaan nenään tämä tuntui pikkiriikkisen uimapatjaiselta, ksoka mulla on joku outo anti-riesling –kausi menossa, mutta monet tykästyivät Barthiin ja mietinkin, miten saksalaiset ovat saaneet tuotettua näinkin edullisen kuohuviinin, johon rypäleet on poimittu käsin.

 

 

clouet.jpg

Kuninkaallista menoa kolmellakympillä – André Clouet Grande Réserve Blanc de Noirs Brut, 29,90 €

Andre Clouet:n Blanc de Noirs samppanja on 100% Pinot Noir, jonka sanotaan olevan samppanjan muskelit. Runsas, kuivattujen aprikoosien ja paahdettujen manteleiden makuinen samppanja on aivan ihana, moniulotteinen ja tasapainoinen. Plussaa myös äärimmäisen kauniista pullosta. Näin runsas samppanja menee hienosti myös safkan kanssa Kerrotaan, että tämä Ruotsin suosituin samppis on maistunut myös naapurimaan kuninkaallisillekin!

 

 

gosset.jpg

Neljänkympin tyylikäs esitys  – Gosset Excellence Brut 39,90 €

Oon tykästynyt tähän Champagnen vanimman viinintuottajan (vaan ei samppanjantuottajan!) hyvähintaiseen vakiosamppanjaan. Talo välttelee malolaktista käymistä (se käyminen, missä pistävät omenahapot muuttuvat kermaisiksi maitohapoiksi), joten Gosset on äärimmäisen raikas samppanja siitä huolimatta, että siinä riittää mausteisuutta ja briossisuutta. Sytyn tämän samppanjan mineraalisuudelle ja luumuisille aromeille, sekä sille, että esitys on äärimmäisen tasapainoinen siitä huolimatta, että sokeria on vain 6g/l (perus brutissa sokerin määrä on siinä kympin, yhdentoista hujakoilla).

 

 

roederer.jpg

Feminiininen tulkinta samppanjasta –  Louis Roederer Brut Premier 50,90 €

Tätä samppanjaa on vaikea kuvailla, sillä se on äärimmäisen tasapainoinen (mikään elementti ei hyppää framille) ja sisältää kaikkea ihanaa, mitä samppanja voikaan olla: paahteisuutta, mineraaleja, sitruksista hapokkuutta ja vaaleite hedelmiä. Sanotaan, että roteva ja paahetinen Bollinger on samppanjan maskuliininen tulkinta ja pienikuplainen ja elegantti Rötikkä sitten feminiininen tulkinta. Enivei, vahva suositus!

 

 

lpultrabrut.jpg

Kuudenkympin superkuiva Laurent-Perrier Ultra Brut, 59,90 €

LP on yksi suosikkitaloistani, sillä heidän tyylinsä on erittäin elegantti. Ultra Brut on ns. Non-dosage –samppis, eli kun sakka otetaan pullosta pois, kuohariin ei lisätä lainkaan sokeria. Sokeria on siis alle 3g/l, sillä sen määrää ei ilmoiteta. Tämän samppanjan rypäleet poimitaan erittäin kypsinä, sillä sokerittomuus ei ole peittämässä hapokkuutta. Lopputulos on talon tyylille uskollinen, erittäin kuiva, mutta hienostunut, tasapainoinen, sitruksinen, raikkaan mineraalinen ja hieman paahteinen. Jos fiilaa ostereita, varmasti aika unelma niiden kanssa, mutta menee myös pelkällään. Huhutaan, että tää superkuiva olisi Kate Mossin suosikkisamppis. Ei ihme!

koti ruoka-ja-juoma

Alkoholinkäytöstä

Sain vähän aikaa sitten Suvi K.lta uutta Loimua käsittelevän postauksen kommenttiboksiin tän blogin ekan postaustoiveen!

Saanko esittää postaustoiveen? Mulle osui korvaan tämä: ”itselläni ainakaan arki-iltana ei välttämättä tule juotua ihan näin vahvaa glögiä”. Haluaisin kysyä sinulta viinibloggaajana, mitä mieltä olet alkoholin nauttimisesta arkena ts. onko esim lasi viiniä ruualla joka ilta mielestäsi ihan okei vai huono tapa? Olen ymmärtänyt että kannustat ihmisiä kohtuukäyttöön, mutta mikä on mielestäsi kohtuuden raja, tai onko sellaista? 

Kysymys oli superhyvä ja itselleni ajankohtainen, sillä teen gradua nuorten aikuisten alkoholinkulutuksesta (älkää innostuko, opiskelen markkinointia Tampereen yliopistossa ja näkökulma liittyy vahvasti kuluttamiseen, en siis käsittele gradussani alkoholiannosten määrää tai sitä, mikä on tervettä ja mikä ei).

Mun mielestä kohtuuden raja on se, ettei muu elämä häiriinny alkoholinkäytöstä. Se, että ihminen pystyy liikkumaan suositusten mukaisesti, tuntee itsensä terveeksi, asettaa rakkaat ihmiset ykkössijalle ja duuninsa kakkossijalle teoissaan ja ajatuksissaan. Kohtuukäyttö ja kohtuukäytös on sellaista, josta ei tarvitse tuntea morkkista ja jota ei tarvitse selitellä.

Lasi viiniä ruoan kanssa ei mun mielestä ole yksiselitteisesti hyvä tai huono tapa, samalla tavalla kuin pieni pulla tai pala suklaata kahvin kanssa joka iltapäivä ei ole absoluuttisesti hyvä tai huono tapa. Jos päivittäinen viinilasilinen/pulla/treenisessio/puhelimen räpeltäminen aiheuttaa ongelmia terveydelle tai sosiaalisille suhteille, tai sen skippaaminen saa pasmat sekaisin, on siinä mun mielestä pohdinnan paikka. Jos ongelmia ei ole, mä en nää mitään syytä, miksei joka päivä voisi juoda lasia viiniä. Eli lasi viiniä ruoan kanssa on mun mielestä ihan ok tapa. 

Itse en juo joka ilta lasia viiniä, koska joka ilta ei tee mieli viiniä. Jumpan jälkeen, kipeänä tai jonkun lihapullat & muusi –ruoan kanssa juon mieluiten vettä. En myöskään jaksa juoda samaa viiniä montaa päivää putkeen, joten jos meillä avataan viikolla  viinipullo, tulee viiniä juotua 1,5-2 lasia per pää kahtena iltana perättäin. Omalla kohdalla kohtuuden raja menee arkena siinä, että seuraavana päivänä pystyy tekemään suunnitellut jutut. Käytännössä se on kaksi, maksimissaan kolme annosta. Yritän jumppailla 4-5 kertaa viikossa, joten jos menen aamusta salille, juon edellisenä iltana maksimissaan kaksi annosta, useimmiten en mitään. Meillä arkiviinittely ei myöskään ole säännöllistä sikäli, että se tapahtuisi aina joka viikko keskiviikkoisin. Jonain viikkona saatetaan juoda viiniä useampana arkipäivänä, jonain viikkona ei lainkaan. Fiiliksen mukaan. 

Jos kyseessä on ”iso ilta”, haluan, ettei juhlimisesta tule pahaa oloa ja seuraavana päivänä on onnellinen olo siitä, että on tullut pidettyä hauskaa. Isompina iltoina saatan juoda 6-9 annosta, aikajänteestä toki riippuen. Graduni aineistossa on toistunut pari kertaa bileiltojen ”käsistä lähteminen”. Halusin kokeilla, miltä tuntuu, kun juo niin paljon kuin haluaa, joten eräänä iltana en estellyt ja aamulla laskin juoneeni 13 annosta aikavälillä 18-04. Se oli todella paljon, enkä muista riisuutuneeni tai pesseeni meikkejä. Se oli mulle liikaa, kontrollin ja muistin menettäminen oli tarpeetonta, ihan yhtä hauskaa olisi ollut, jos olisin juonut vaikka neljä tai viisi annosta vähemmän.

Mikä teidän mielestä on kohtuukäyttöä? Mitä se tarkoittaa käytännössä?

hyvinvointi mieli hyva-olo ruoka-ja-juoma