Maurolle sisarus?

Diptic.jpg

Mauro on ollut kaikin puolin tosi helppo, sopeutuva ja sosiaalinen koira. Se rakastaa seuraa, ihmisten tai koirien, tuttujen tai vieraiden. Tiedän, että Mauro pärjää yksin, mutta yhdessä vietetyn viikonlopun jälkeen maanantaiaamuna hissikuiluun kantautuu hylätyn mäyräkoiran vinkuna ja haukahdukset. Koirapuistoon sillä on aina kova kiire ja häntä vispaa jokaiseen suuntaan, kun dogiparkissa on mieluista leikkiseuraa. 

Itse en ole syttynyt hirveästi ajatukselle toisesta koirasta, sillä meillä menee nyt tosi kivasti näin, enkä tiedä, miten joskus jossain tulevaisuudessa mahdollisen human babyn ja kahden koiran hoito onnistuisi. Mulla on kuitenkin meneillään viimeinen vuosi opintoja, jonka jälkeen duunit + surkeasti ristiin menevät aikataulut saattavat venyttää koiran yksinoloaikaa niin pitkäksi, että sydäntä riipii edes ajatella. Olen ostanut eläimen, jonka hyvinvoinnista olen vastuussa ja nyt mietin, olisiko makkarakoiran henkisen hyvivoinnin kannalta parempi, jos sillä olisi toinen koira kaverina? 

Haluaisin kuulla siis kahden koiran omistajilta, että kannattiko? Meneekö kaksi siinä missä yksikin? Miten teillä on vaikuttanut toisen koiran tuleminen taloon? Miten eri/samanrotuiset koirat ovat tulleet toimeen keskenään?

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Apples and whiskey but no bull

IMG_3365.jpg

Hei kaikki sokerisokeria ja keinotekoisia juttuja välttävät tyypit. Olen ehkä keksinyt  teille drinkin. Inspistä sain Liberty or Deathin tyyppien uudessa huikeassa salakapakkatyylisessä Trillby & Chadwick –baarissa järjestetystä tilaisuudessa. Koska olen lukenut Pumpuin blogimarkkinointia käsittelevän postauksen kommentteja, vinkkaan teidät katselemaan kuvia ja tunnelmia mainioista (pikkuseikkoja)– ja Keittiössä, kaupungissa –blogeihin, ellette te ole siellä jo viihtyneet.

Yritin saada drinkkiin ympättyä tällä hetkellä trendikästä skandinaavisuutta, eli puhtaita makuja ja tietty viskiä. Low alcohol –trendiin ei tällä drinkillä ihan päästy, mutten usko sen olevan ongelma, jos skaalaa viinan määrää pikkaisen alaspäin.

Tiedän, ettei teille paljoa tisleet maistu yleensä, mutta jos on pakko pitää pastapäivä* niin tästä ei ainakaan pitäisi löytyä mitään keinotekoista. Omenat on just nyt siisönissä, joten jos kaapista sattuu löytymään mehulinkoa niin kantsii laittaa se laulamaan. Vaikka etikka saattaisi ällöttää, ei sitä kannata skipata – se jollain tapaa tuo omenoiden ominaismaun esiin.

4 cl viskiä, ite käytin Monkey Sholderia
6 cl tuorepuristettua omenamehua

2,5 cl eli noin puolikkaan sitruunan mehu
1 iso rkl hunajaa tai agavesiirappia
0,5 tl balsamiviinietikkaa
Pari dashia Angostura-bittersiä
Kanelia

Sekoittele aineitä vähän, jotta hunaja vähän liukenee, sitten vain sheikkaa, strainaa ja sippaa.

Sheikkerin voi korvata myös hillopurkilla ja luovalla teesiivilänkäytöllä. Ja koska trendikästä on myös drinksujen ja naposteltavan yhdisteleminen, kantsii katsoa ikivanha reseptini maailman parhaista napostelupähkinöistä tai kokeilla tilaisuudessakin tarjolla olleita pekoniin käärittyjä taateleita tän kylkeen.

omena.jpg

 

*Broidini kaveri laittoi vahingossa teininä faijalleen ”onks tänää keittoo” –viestin ja sai vastaukseksi onneksi ”ei kun pastaa”. 

Ja ainiin, toi coasterina toimiva vihkonen on L/D:tä ja T&C:tä ja kohta myös japanilaisia hodareita serveeraavaa baara pyörittävän Son of a Punch -jengin cocktailkirja, josta tuun varmasti yrittämään vaikka mitä.

 

Millaiset drinkit kiehtovat teitä?

Kulttuuri Ruoka ja juoma Suosittelen