Viime aikoina, näinä kesäpäivinä

Olen ollut paljon meren ja joen äärellä. En ainoastaan siksi, että asun Tornionjoen varrella, vaan olen pyöräillyt tarkoituksella meren äärelle kuuntelemaan aaltojen kohinaa ja ihailemaan sitä äärettömyyttä. Meren läsnäolo tekee minut aina onnelliseksi.

Muistanut, kuinka rakastankaan pyöräilyä kesäisin.

Muistanut myös sen, kuinka kesä antaa paljon enemmän kuin mitkään muut vuodenajat.

Saanut kaksi kesäkurssia päätökseen sekä ottanut I got the power -asenteen, kun sain ensimmäisestä tentistä täydet pisteet.

Syönyt mansikoita! Ei kesää ilman mansikoita.

Nuuhkinut kesäkukkia. Kerännyt niitä kotiin maljakkoon.

Todennut, että hetkessä eläminen kannattaa. Ainakin kun on tällainen itsenäinen, yksin asuva nainen.

Suunnitellut jo kuitenkin retkeä tälle kesälle, jonka voisin toteuttaa heinä- tai elokuulla; suuntaisinko taas Ahvenanmaan saaristoon vai Lapin pohjoisimpaan osaan vaeltamaan. Rakastan saaristoja, siksi sinne, mutta rakastan myös vaeltamista ja tuntureille kiipeämistä. Jospa pystyisin toteuttamaan molemmat. Suomi on täydellinen – se paras – matkailumaa näin kesäisin.

Harjoitellut valokuvaamista uudella kamerallani.

Kuunnellut paljon podcasteja elämän eri asioista, ja oppinut myös niiden kautta tajuamaan uusia asioita. Tai ehkä jo ennestäänkin tuttuja asioita, mutta oppinut näkemään ne uudelta kantilta. Oppinut tajuamaan tätä elämää.

xx Vilhelmiina