Elämän aikana tulet tuntemaan vain itsesi

Elämä on välillä ihmeellistä. Tai oikeastaan elämässä (ainakin omassa) tulee niitä päiviä, jolloin tajuaa itselle normeiksi tulleita asioita taas aivan uudelta kantilta. Asioihin, jotka on jo käsitellyt kertaalleen läpi tai ehkä moneenkin kertaan, voi löytyä aivan uusia näkökulmia. Tänään päivällä kävin inspiroivan keskustelun kahden ystäväni kanssa tai oikeastaan lähettelimme whatsapissa ääniviestejä. Aiheena ystävyys tai ylipäänsä ihmisten väliset suhteet. Ai että, rakastan pohtia syvällisiä – en aina, mutta usein.

CD3351E9-7683-408A-97A5-2BFF944F1868.jpeg

Nyt pääsen asiaan, siis siihen, mitä aloin pohtimaan jo keskustelumme aikana ja itsekseni sen jälkeen.

”Lopulta, kukaan meistä ei tule tuntemaan toista ihmistä – ei perheenjäsentä, puolisoa tai sitä parasta ystävääkään – täysin. Kukaan meistä ei voi päästä toisen ihmisen pään sisälle hänen ajatusmaailmaan, edes sen rakkaimman ja uskotuimman. Emme tule koskaan tuntemaan läpikotaisin kuin itsemme tai emme välttämättä itseämmekään, ellemme niin halua oppia tuntemaan; tapojamme toimia tietyillä tavoilla, ja miksi ja miten tunnemme asiat näin. Itsensä tutkiskelu vuosien edetessä on jokaiselle pelkästään hyväksi, jotta ymmärtää mitä todellisuudessa haluaa elämältä tai millainen ihminen ylipäänsä on. Kuitenkin, vaikka kuinka luulet tuntevasi itsesi, tiedät mitä haluat ja menet sitä kohti, saatat tehdä virheitä matkan aikana ja se on inhimillistä. Me saamme tehdä virheitä, se on osa ihmisyyttä ja elämää. Luonteenpiirteet muuttuu, tavat muuttuu, ihminen muuttuu. Olemme alati muuttuvia yksilöitä. Kehitämme päivittäin itseämme tiedostaen, mutta kehitymme myös tiedostamatta. Se on minusta aika hienoa. Ja ne virheetkin kasvattavat.

Muutokset huomaa pikkuhiljaa vanhetessa, kun oma ikäluku nousee ylemmäs ja ylemmäs. Niin kuin ikälukukin muuttuu, mekin muutumme – tuosta on aika helppo ymmärtää se, että meidän kuuluukin muuttua. Kun henkinen ajatusmaailma ja fyysiset tavat toimia muuttuvat, ne on parempi vaan hyväksyä, niin itsemme kuin meidän läheistenkin. Siksi tästä ehkä kirjoitankin, koska haluan että läheiseni tietävät, että vaikka olenkin se sama ihminen mitä aina olen ollut, minun tapani tehdä asioita ja mielipiteeni asioista saa olla – nimenomaan saa olla – erilaisia kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Muutumme paljon fyysisesti, ja se on näkyvää muutosta, mutta muutumme myös henkisesti. Henkinen muutos ei ole kovin näkyvää tai ainakin siinä tapauksessa ei niin näkyvää, sillä se on helppo piilottaa muilta, niin että tiedostamme oman henkisen muutoksen vain itse. Kysymys onkin, miksi piilottaa muilta omia uusia mielipiteitä tai tapoja toimia? Silloin ei ainakaan ole rehellinen muille, eikä todellakaan itselleen.

Olet voinut olla menneisyydessä kielteisellä kannalla jonkun asian suhteen (tähän kohtaan jokainen teistä saa miettiä sen omakohtaisen asian), mutta nyt oletkin asiasta aivan toista mieltä. Kun sinä olet uuden ajatusmaailmasi tästä hyväksynyt ja myös sen muutoksen sinussa, niin tulee muidenkin hyväksyä, ainakin siinä tapauksessa jos tietyt ihmiset sinun elämässäsi haluavat pysyä. Se on nyt osa sinun ajatusmaailmaa ja osa sinua. Omia muutoksia – fyysisiä tai henkisiä – ei tarvitse piilotella, ei varsinkaan niiltä omilta rakkailta. Ei oikeastaan keneltäkään. Ne pitää rohkeasti ilmaista.

78D41F25-3EC4-4905-96DD-2A2B8FD5B754.jpeg

Miettikää seuraavaa,

vaikka kaksi ihmistä olisi kuin paita ja peppu, voiko heidän suhteestaan sanoa niin kuitenkaan? Tässä maailmassa ja meissä ihmisissä on niin mystistä juuri se, että emme oikeastaan koskaan tule tuntemaan rakkaimpiamme läpikotaisin. Pääsemme kyllä osaksi toisen ajatusmaailmaan, mutta emme pysty tuntemaan sitä läpikotaisin. Pystymme tuntemaan ainoastaan niin paljon, kun se toinen itsestään haluaa avautua. Uskallan väittää, että kukaan meistä ei kerro koskaan kaikkia ajatuksia mitä oman pään sisällä pohtii – voimme kaunistella omia ajatuksia, keksiä valkoisia valheita, kertoa vain särettyjä ajatuksia tai jättää ne täysin kertomatta. Se on tiedostettava ja hyväksyttävä. Onkin erittäin tärkeää kohdata ihminen ihmisenä, juuri sellaisena kuin hän on ja ymmärtäen häntä,

että hän on täydellinen juuri tuollaisenaan – hänen oman ajatusmaailman ja tapojensa kanssa. Kaikilla ne on eri, kaikilla ne muuttuvat ja sen takia saamme olla täydellisen epätäydellisiä tässä kaikessa täydellisyydessä. Niin fyysisinä kuin henkisinä olentoina, muuttuvina ihmisinä.”

 

xx Vilhelmiina

Kommentit (5)
  1. Tää on ollut tosi tärkeää muistaa omassa parisuhteessa, että sen lisäks ettei toista voi omistaa, ei voi myöskään luulla tuntevansa toista aivan läpikotaisin. Se on mulle itselle osa sitä, ettei koe toista itsestäänselvyytenä.

    Hienoja ajatuksia sulla <3

    1. Kiitos kovin, tälläiset kommentit aina piristää <3

      Nimenomaan parisuhteessa tämä on tärkeä muistaa; toista ei voi omistaa eikä toisen ominaispiirteitä kuulu muuttaa, muutos lähtee jokaisesta itsestä sitä halutessa.

      Aivan ihanaa viikonloppua sulle, aurinkoa ja rakkautta! 🙂

       

  2. Ihan mielettömän hyviä ajatuksia. Näinhän se on.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa