Joskus on vaan luotettava ja lennettävä

Kun tietää ensin mitä haluaa, mutta sitten ei haluakaan sitä. Tai luulee tietävänsä, mutta ei sitten luulekaan.
Kun on aivan varma omista tunteista, mutta seuraavana päivänä ei ehkä olekaan. Ajattelee vain, että miksi.

Kun kertoo toiselle ne omat selkeät(kin) ajatukset, mutta ääneen lausuessa ne kuulostavatkin ei niin selkeiltä. Entä sitten, kun on todella vahva luotto omaan järkeen sekä ajatuksiin, mutta hetken kuluttua ne ajatukset kuulostavatkin naurettavilta. Höpsöiltä. Aivan liian kaukaisilta. Epäilyttäviltä ja ei-niin-uskottavilta. Ensin saa ne aikuismaisesti kuulostamaan ”aikuisten oikeilta”, mutta seuraavana päivänä ne ovat kuin lasten suusta heitettyjä ajatuksia.

Elämä. Joskus niin vaikeasti hallittavissa, mutta se on ihan ok. Tällaista elämän kuuluukin olla. Välillä sitä vaikeasti hallittavaa, toisinaan sitten taas ei. Välillä todella epäselkeää, välillä vähän liiankin selkeää.

Jos luottaisi siihen intuitioon, ja suuntaisi rohkeasti sinne, mikä tuntuu juuri nyt eniten kiinnostavalta. Mikä kutkuttaa juuri nyt. Ottaisi kopin jostain epävarmastakin. Sen enempää miettimättä. Eikä yritä hallita liikaa niitä omia ajatuksia, vaan antaa todellakin sen elämän kuljettaa.

xx Vilhelmiina